Yksi häiritsevä epätietoisuus oli taas hävinnyt. Jos Billy olisi vain lähtenyt tallista tuoreen heinän hakuun, niin se ei olisi tullut tännepäin, koska idässä päin oli heinää yltäkylläisesti ja vielä lähempänä karjataloa ja siellä oli sitäpaitsi vettäkin.
Brannon hoputti molemmat hevosensa alas laaksoon ja lähestyi Billyä hitaasti. Hän tahtoi nähdä sen tarkemmin.
Hän lassosi Billyn ja kiinnitti köyden mustan satulaan ja kun Billy oli päässyt pahimmasta suuttumuksestaan, meni Brannon aivan sen lähelle, tutkiakseen sitä ja sillä aikaa piti musta köyttä kireänä.
Billy oli ollut suljettuna talliin useamman päivän, jotta sitä olisi voitu hoitaa paremmin vatsahäiriön vuoksi. Carson, hevospuoskari, oli hoitanut sitä erikoisen huolellisesti, sukien sitä joka päivä. Brannon oli myös usein pistäytynyt katsomassa, miten sen parantuminen edistyi.
Sä'ässä oleva valkoinen läikkä oli tahrainen. Sen selässä näkyivät satulan ja sen kyljissä tuntui alustan jäljet ja vatsan ympärillä tuntui vieläkin syvät, hien haalistamat viivat, jotka siihen leveät mahavyöt olivat puristaneet. Valkoisella läikällä olevat tahrat olivat verta ja niitä näkyi ainoastaan vasemmalla puolella Billyn hartiaa, pitkinä kapeina juovina.
Brannon irroitti lassonsa hevosesta ja ajoi sitä pitkän matkan takaisinpäin ja seurasi sitä vielä jonkun ajan, kunnes Billy jatkoi rauhallisesti raviaan kotiinpäin. Sitten Brannon taas lähti etelään.
Callahanin murha oli nyt Brannonille yhtä selvä, kuin jos se olisi painettu paperille. Kannettuaan Callahanin ruumiin asuntoonsa, oli Brannon tutkinut hänen asettaan ja huomannut, että yksi panos oli ammuttu tyhjäksi. Koska hän oli tullut siihen johtopäätökseen, että Josephine oli ampunut Callahanin, oli hän hämmästynyt tuota tyhjää panosta ja hän päätteli lopuksi, että Callahan oli aikaisemmin ampunut jotakin ja sitten huolimattomasti laiminlyönyt täyttää aseen uudelleen.
Nyt oli selvää, että Les Artwell oli saanut tuon puuttuvan panoksen ruumiiseensa, vaikka sen oli täytynyt tapahtua sangen kaukana karjatalolta, sillä muutoin se varmasti olisi kuulunut. Senvuoksi oli Artwellin myös täytynyt seurata Callahanin jälkiä ja ampua Starin omistaja hänen kääntäessään selkänsä kuistille astuessaan.
Se tosiasia, että Artwell oli piiloutunut talliin, oli syynä siihen, ettei Brannon, juostuaan kuistille heti laukauksen jälkeen, ollut kuullut mitään kiireellistä kavion kapsetta, joka olisi ilmoittanut salakytän pakenevan.
Josephine oli sattumalta tavannut Artwellin tallissa ja auttanut häntä pakenemaan. Artwell oli pahasti haavoittunut ja Josephine oli vienyt hänet Lattimerin talolle.