"Miksi veitte hänet Lattimerin luo, ma'am?"
"Hän pyysi päästä sinne. Miksi kyselette? Onko mitään syytä, jonka vuoksi hänen ei olisi pitänyt mennä sinne?"
Hän huomasi äidin ja pojan vaihtavan nopean silmäyksen, mutta hän ei voinut saada selvää sen merkityksestä, sillä kummankin katse oli heti muuttunut ilmeettömäksi ja välinpitämättömäksi.
Benin kuunnellessa äänettömänä kertasi Mrs Whitman Josephinen kertomuksen.
"Luulen, että olette oikeassa", sanoi Ben. "Brannon hirttäisi hänet
tuossa tuokiossa, jos hän tietäisi Lesin olevan Lattimerin luona.
Brannonin kanssa ei sovi leikitellä." Hänen katseensa oli rauhallinen.
"Te sanoitte nähneenne Brannonin ampuvan Callahanin?"
"Niin." Veri nousi Josephinen kasvoille. Hän ei olisi tahtonut valehdella Mrs Whitmanin läsnäollessa, mutta hän ei saanut antaa heidän tietää, että Brannon oli tahallaan tappanut Callahanin, sillä kun Lattimer oli kertonut hänelle, että Brannonin ja Callahanin välillä oli ollut "pahaa verta" oli hän sielussaan tullut vakuutetuksi siitä, että Brannonilla oli syynsä murhatekoon ja hän pelkäsi, että ellei hän pysyisi entisessä kertomuksessaan, niin vaatisivat Starin miehet kostoa Brannonille. Ja lisäksi tuli vielä Lattimerin varoitus, ettei hän antaisi kenenkään viekotella itseltään totuutta asiassa.
"Callahan ahdisteli teitä?" kysyi Ben.
"Minähän kerroin sinulle, että hän teki sen, Ben", vastasi Mrs Whitman
Josephinen puolesta.
Ben raapasi päätään. Hänen katseensa oli hämmentynyt, huolestunut.
"En saa sitä päähäni, näen mä" sanoi hän, katsoen Josephineen, "mutta jos kerran sanotte sen, niin sen luonnollisesti täytyy olla totta." Hän kääntyi ovelle. "Minä vien hevosenne kauemmaksi", lopetti hän, mennessään ulos.