Hän peräytti hevoset vajasta saatuaan ne valjaisiin ja käänsi ne sitten tallipihalle kiitettävän välinpitämättömän näköisenä, sillä hän oli huomannut, että miehet yhä katselivat hänen touhuaan. Ja vaikka hevoset paloivat halusta juosta, pidätti hän niitä miltei kokonaisen mailin hiljaisessa käynnissä. Mutta sitten hän puhutteli niitä oikein pahantapaisesti ja sanoi: "juoskaa nyt, sen kirotut."
Kahdeksaskolmatta luku.
Lin Murray oli nukkunut rauhallisesti Cole Meederin ja toisten Starin miesten askaroidessa Brannonin kanssa. Harmahtavat kasvot taivasta kohti oli hän uneksinut sängyssään, sillä aikaa kuin Brannon oli näyttänyt Starin miehille todistuskappaleitaan Les Artwellin vierailusta Triangle L:n tallissa. Eikä hän ollut herännyt edes silloin, kun Brannon oli ratsastanut pois Meederin ja hänen miestensä vartioimana.
Mutta hieman myöhemmin tunsi Murray käden tukassaan, käden, joka hieman epäystävällisesti tuuditteli hänen päätään edestakaisin. Samalla oli hän kuulevinaan terävän äänen, jolla oli omituisen läpitunkeva sävy ja joka hänestä jollakin tavalla tuntui tutulta.
Hän heräsi ja näki harmin sekaiseksi hämmästyksekseen Betty Lawsonin hehkuvat ja päättäväiset silmät edessään ja tunsi vieläkin hiusmartonsa kirvelevän hänen armottomasta käsittelystään.
"Hei, laske helkkarissa irti", kiljasi hän vastalauseeksi. "Miksi vedät minua tukasta sillä tavalla?"
"Nouse ylös sitten ja kuule mitä sanon, senkin tuhannen unikeko", sanoi
Betty pahantuulisena. "Mitä sinä täällä teet? Missä Brannon on? Mitä
Cole Meeder ja hänen miehensä täältä hakivat? Mitä he tahtoivat? Mihin
he menivät Brannonin kanssa?"
"Huh."
Murray oli mennyt maata vaatteet yllä ja hän pyörähti nyt istumaan sängyn laidalle ja katseli ihmeissään Bettyä.
"Odota hetkinen", sanoi hän otsaansa rypistäen. "Koetetaanpa saada kysymykset selviksi. Perhana!" huudahti hän, huomaten nyt vasta Bettyn tavattoman kiihtymyksen. "Arvaan, että jotakin on tapahtunut!"