Hän oli todellakin ollut halukas ottamaan syyn Callahanin kuoleman tuottamuksesta niskoilleen ja oli sitä vieläkin. Mutta mikä oli pannut Josephienkin syyttämään häntä siitä? Oliko se raukkamaisuutta vai oliko se vain synnynnäistä siveellistä raihnaisuutta, joka tietämättään pyrki vapautumaan syyllisyydestä.
Siinä oli suunnaton ero, jos Josephine salli Brannonin ottaa vastuun rikoksesta niskoilleen tai jos hän omasta ehdostaan syytti häntä siitä Brannonin tietämättä. Ja mitä piti Brannonin ajatella niistä aatteista, joitten puolustajana Josephine niin urhoollisesti oli esiintynyt.
Istuessaan siinä mietteissään ja tuijottaessaan alangolle, huomasi hän tomupilven, joka tasaisesti kulki etelään, häntä kohti. Kun tomupilvi tuli lähemmäksi, erotti hän nelipyöräisten rattaitten ääriviivat ja se merkitsi sitä, että Betty Lawson ja Lin Murray olivat palaamassa kotiin.
Ajoneuvot olivat vielä pitkän matkan päässä, joten Brannonilla oli vielä aikaa tuumia kysymystä pienen keskustelun hankkimisesta Josephinen kanssa, ennenkuin Betty tulisi perille. Bettylle täytyi luonnollisesti kertoa Callahanin taposta ja Brannon vaivasi aivojaan kysymyksellä, pysyisikö Josephine kertomuksessaan, jonka hän oli Meederille laatinut, varoen itse tulemasta syytettyjen penkille ja vierittäen syyn taposta Brannonin niskoille.
Hän ei tuntenut paljoakaan halua puhutella Josephineä. Hänen sydämessään kyti pahanilkinen mielijohde antaa Josephinen valehdella niin paljon kuin halusi, koska hänen valehtelemisensa ei voinut saada aikaan muuta harmia kuin sen, että Brannon saisi sen häpeän kannettavakseen, että häntä mainittaisiin miehenä, joka oli ampunut vihamiehensä takaapäin. Mutta hän aikoi kantaa häpeän suojellakseen Josephineä, ellei tämä omasta ehdostaan tunnustaisi.
Hän seisoi aitauksen portilla kun Murray pysäytti väsyneet hevosensa ja hän auttoi Murrayta kantamaan Bettyn ostokset taloon.
Brannon oli päättänyt antaa Josephinelle ensin tilaisuuden puhua. Kun hän sitten oli kahden kesken Bettyn kanssa ajoneuvojen luona ja tämä huomautti, että hän oli luullut Brannonin lähteneen muitten miesten kanssa etelään, vastasi hän lyhyesti, hymyn kirkastaessa hänen silmiään:
"Muistui mieleeni, että minulla oli muutamia laskuja pantava kirjoihin.
Lähden heidän luokseen huomenna."
Myöhemmin, kantaessaan sylen täyden ostoksia Bettyn perässä, oli hän vähällä törmätä yhteen Josephinen kanssa, joka oli tulossa keittiön poikki. Monta kertaa käydessään ajoneuvojen ja talon väliä oli hän kuullut Bettyn puhuvan Josephinen kanssa, mutta nyt näki hän tytön ensi kerran sitten edellisen yön. Ja nyt, kun hän melkein hipoi hänen vaatteitaan, käänsi Josephine päänsä poispäin ja meni ohi katsahtamattakaan Brannoniin.
Ajoneuvot olivat nyt tyhjennetyt ja Brannon seisoi ruokailurakennuksen ovella, jutellen Lin Murrayn kanssa, kun Betty lähestyi häntä.