Sen olisi Brannon voinut estää. Nyt sen sijaan oli hänen vaieten kestettävä kaikki ne myrkylliset ja pilkalliset huomautukset, joita hänen ystävänsä ja vihamiehensä suvaitsivat tarjota.
Kun Meeder palasi, seisoi Brannon nojaten oven pieleen kärsivällisesti odottaen. Meeder pysähtyi ovelle. Hänen kasvonsa olivat vihasta punoittavat havaittuaan Callahanin siveellisen kunnon niin alhaiseksi ja harmista Brannonia kohtaan sen vuoksi, ettei hän, Josephinen kertomuksesta päättäen, ollut kertonut kaikkea.
"Brannon, sinun kertomuksesi ei käy yhteen Miss Hamiltonin kertoman kanssa!" säväytti hän raivokkaasti.
Brannon kohtasi Meederin katseen ja kesti sen. Heikko ivallinen hymy karehti hänen huulillaan. Mutta hän ei vastannut mitään. Siinähän ei ollut mitään vastaamista. Kun ei kerran Josephine tiennyt mitään hänen suunnitelmastaan, oli hän luonnollisesti kertonut totuuden asiassa.
"Hän myöntää sinun ampuneen Callahanin", jatkoi Meeder, "mutta hän sanoo, että teit sen senvuoksi, että Callahan ahdisti häntä. Miksi et sanonut sitä ensimmäiseksi?"
Vaikka Meeder piti tarkasti silmällä Brannonia, ei hän pystynyt huomaamaan vähintäkään muutosta hänen kasvonilmeissään. Mahdollisesti hänen katseensa hieman syveni hämmästyksestä ja ehkäpä hänen pilkallinen hymynsä näkyi hieman selvemmin. Meeder, joka hyvin tunsi Brannonin, ei ollut oikein varma asiasta.
"Meeder", sanoi Brannon ystävällisesti, "voihan olla, etten tahtonut antaa sinun tietää, että Callahan oli sen lajin miehiä."
Puna Meederin kasvoilla syveni. Häpeä, raivo ja epäilys paloi hänen silmissään. Hän astui muutaman askeleen huoneessa, käski töykeällä äänellä miehiään kantamaan Callahanin ruumiin ulos ja asettamaan sen jonkun hevosen selkään ja seisoi sitten äänetönnä, kunnes miehet olivat menneet.
"Callahan ei ollut sitä lajia, Brannon. Sitten on piru, jos uskon teitä kumpaistakaan. Siinä on jotakin epäilyttävää koko jutussa, ja ennenkuin heitän asian sikseen, aion päästä totuuden perille, älä unohda sitä!"
Odottamatta Brannonin vastausta kääntyi Meeder ympäri ja meni suoraan hevoselleen. Brannon seurasi katseellaan miehiä, kunnes he sivuuttivat päärakennuksen. Sitten istuutui hän kynnykselle nojaten kyynärpäitään polviinsa ja kädet leuan alla mietti kauan naisen mielen häilyväisyyttä.