Josephinen ei tarvinnut kysyä, miten hän oli saanut tiedon murhasta. Brannonin tulo Starin miesten seurassa osoitti, että hän vapaaehtoisesti oli ratsastanut Stariin. Vaikka hänen uteliaisuutensa oli suuri, ei hän kuitenkaan uskaltanut pyytää Meederiä kertomaan mitä Brannon oli sanonut tekonsa oikeutuksesta. Jos hän siis tahtoi pelastaa Brannonin, niin ei hän saanut epäröidä.
Kaikki hänen rohkeutensa olikin tarpeen, kun hän kohtasi Meederin kylmän katseen. Mutta hän kesti sen.
"Callahan ahdisti minua kuistilla. Taistelin hänen kanssaan kun Brannon ampui hänet."
Josephine kertoi valheensa sangen uskottavan näköisenä ja sellaisella kiivaudella, että se petti Meederin, sillä katsottuaan Josephineä terävästi ja epäluuloisesti levisi Meederin kasvoille häpeänsekainen hämmästys.
"Otaksun, että se on kaikki, mitä tiedätte, ma'am", sanoi hän tahmealla äänellä. "En luullut Callahanista sellaista. Brannon ei kertonut aivan samalla tavalla, hän jätti mainitsematta, että Callahan oli ahdistanut teitä. Hän sanoi vain nähneensä Callahanin rappusilla ja luulleensa häntä Denveriksi. Tahtoi kait suojella teitä, arvaan. Olen sangen pahoillani, että vaivasin teitä. Siinä kaikki, ma'am — paitsi tätä: Jos olisin tiennyt, että Callahan oli sen lajin miehiä, niin en koskaan olisi ryhtynyt hänen karjahommiinsa."
Josephine seisoi ovella ja katsoi, kun Meeder poistui. Hän näki hänen katoavan Brannonin asunnon nurkan taakse. Sitten sulki hän oven ja meni taas akkunaan, josta hän näki Starin miesten nousevan hevostensa selkään. He ratsastivat tallille, jossa eräs heistä hyppäsi satulasta ja meni sisään, tullakseen hetken perästä takaisin taluttaen Callahanin hevosta. Sitten he kaikki ratsastivat päärakennuksen ohi, kääntyen alangon itäistä laitaa kohti. Eräs heistä kantoi ratsullaan Callahanin ruumista.
Viidestoista luku.
Osana Brannonin suunnitelmaa oli ollut ilmoittaa Josephinelle, että hän oli tekaissut jutun Callahanin kuolemasta, pelastaakseen Josephinen joutumasta kuulustelun alaiseksi. Hän olisi kertonut sen hänelle ennen lähtöään Stariin, ellei hän olisi pelännyt, että Josephine asettuisi vastahankaan ja siten pilaisi koko suunnitelman. Ja vietyään sitten Starin miehet asuntoonsa aikoi hän nyt mennä päärakennukseen kertomaan Josephinelle mitä hän oli tehnyt, varoittaakseen häntä puhumaan samaan suuntaan. Meederin äkillinen raivo, nähdessään Callahanin ruumiin, oli kuitenkin tehnyt hänen aikeensa mitättömäksi.
Seisoessaan Starin miesten joukossa Brannon oivalsi, että hän piankin joutuisi heidän pilkkansa esineeksi, sillä he käsittäisivät hänen yrityksensä suojella Josephineä jonkinlaiseksi heikoksi sankariasenteeksi, jolla hän oli koettanut voittaa tytön suosion. Ja ehkäpä Josephine itsekin katsoi asiaa siltä kannalta.
Starin miehet eivät moittisi Josephineä siitä mitä oli tapahtunut, koska hän oli kertonut asian yhtäpitävästi Brannonin kuvauksen kanssa. Mutta hänen lisäystään tultaisiin varmaankin kertomaan kertomistaan, omine lisäyksineen ja koristuksineen, sillä välttämättömällä seurauksella, että Josephinestä tulisi kuuluisuus, joka ei olisi erikoisen miellyttävää laatua.