Murray käänsi päätään ja nauroi partaansa. Brannon katsahti Bettyyn, jonka silmät loistivat päättäväisyyttä ja ankaruutta. Tytön posket hehkuivat punaisina; hän nosti leukaansa katsoessaan Brannoniin sellaisella suorasukaisuudella, että se olisi tehnyt levottomaksi minkä miehen hyvänsä, mutta Brannonin sydämeen se toi sen äkillisen huomion, että Betty oli sievempi kuin hän oli ajatellutkaan sekä että hän oli paljon inhimillisempi ja terveempi vihassaan kuin Josephine. Myöskin huomasi Brannon Bettyn hurmaavan leuan ja sievän suun.
Hän hämmästyi sitä outoa ajatusta, ettei hän koskaan ollut huomannut Bettyn kauneutta. Ja jos hän oli sen tehnyt, niin oli se ollut tiedotonta, tuskin puoleksi arvioitua. Hän yritti tuumia välttelevää vastausta, kun hän näki Bettyn silmissä syvän hämmingin ja silmäluomien painuvan alas. Ihmetellen katseli hän kuinka hänen poskiensa puna levisi nopeasti yli kaulan ja otsan.
Hämmästyneenä katsahti hän Murrayhin, ajatellen että hän ehkä oli aiheuttanut punastumisen. Mutta Murray seisoi selin heihin. Brannon katsoi uudelleen Bettyä, jolloin hän näki hänen silmissään syvää pilkkaa ja ylenkatsetta sekä huomasi, että hänen leukansa oli uhmaavasti työntynyt eteenpäin ja huulensa olivat päättävästi yhteenpuristetut.
Ja sitten, kun Brannonin hämmästyneet silmät kohtasivat hänen silmänsä, naurahti Betty lyhyesti, kiusoittelevasti ja hänen naurussaan oli merkillisen ylpeä sävy. Sillä vaikka Betty oli odottanut sitä kauan, tapahtui se nyt ensikerran heidän tuttavuutensa aikana, että Brannon katsoi häneen ihailevin silmin.
"Eipä juuri mitään" kertasi Betty, äänessään vain rippeitä äskeisestä naurusta. "Sinä et näy haluavan puhua, Brannon, vai mitä? Ja minun kysymykseni näkyvät vaivaavan sinua. Etkä sinä tahdo, että koetan saada sinua puhumaan?"
Hän käännähti äkkiä ympäri ja lähti päärakennusta kohti, jättäen
Brannonin tuijottamaan jälkeensä vielä entistäänkin hämmästyneempänä.
"Hän teki sinusta pilaa, Brannon", nauroi Murray.
Ei mitään vastausta Brannonin puolelta.
"En välitä tietää niistä syystä hän sen teki", jatkoi Murray, "mutta pilaa hän teki sinusta, Brannon. Peijakas vie tekikin. Mutta kyllähän minä arvaan syyn siihen. 'Eipä juuri mitään', kiusoitteli Murray, matkien Bettyn ääntä,'eipä juuri mitään', sanoi hän. 'Eipä juuri mitään.' Ja sillä hän tarkoitti että se on tarpeeksi paljon, vaikka sinä et näy sitä ymmärtävän."
Brannon vapautti itsensä Murrayn leikinlaskusta yksinkertaisesti menemällä joen rantaan, jossa hän seisoi pitkän aikaa koettaen selvittää Bettyn arvoituksellista käytöstä. Vihdoin hän jätti yrityksen sikseen ja palasi asunnolleen, jossa hän istui jonkun aikaa porstuan kynnyksellä.