Kuullessaan asuntonsa nurkan takana liikettä, nosti hän päätään ja näki
Bettyn tulevan. Hänen kasvonsa olivat nyt kalpeat ja silmänsä vakavat.
"Brannon", sanoi hän tultuaan aivan hänen luokseen, "miksi et puhunut minulle mitään Callahanista?"
"Arvelin, että saisit kuulla siitä jonkun ajan kuluttua."
"Miksi et kertonut minulle sitä, Brannon? Eihän sinun ole tapanasi vetäytyä edesvastuusta. Sinä puhuit kanssani muutama minuutti sitten. Miksi et silloin kertonut sitä minulle, vaan odotit kunnes Jo olisi tehnyt sen?"
"Kertoiko hän sen sinulle, kysyi Brannon venytellen. Hän koetti arvata oliko Josephine kertonut jutun samalla tavalla kuin hän oli sen kertonut Meederille.
"Oli suorastaan häpeä antaa hänen kertoa se, Brannon. Hän oli melkein hysteerinen. Mahtoi hänestä olla kauheata nähdä tapaus."
"Eipä siinä tainnut muukaan auttaa", virkkoi Brannon.
Hän arvasi Bettyn sanoista, että Josephine oli kertonut tapahtuman samalla tavalla kuin Meederille, nimittäin, että Brannon oli ampunut Callahanin Josephinen nähden. Hän oli päättänyt vahvistaa todeksi kaiken, mitä Josephine sanoisi, mutta kun hän ei ollut oikein varma siitä, oliko hän maininnut, että Callahan oli ahdistellut häntä, ei hän rohjennut puhua enempää.
Bettyn seuraavat sanat osoittivat kuitenkin, että Josephine oli toistanut kertomuksensa kokonaan.
"En voi uskoa, että Callahan saattoi tehdä sellaista."