Hän huomasi, että tallin ovi oli auki. Hän meni sisään, vilkaisi nopeasti pilttuihin ja naulakoihin, joilla tusinan verran satuloita riippui. Hänen tarkastelunsa lopputulos oli, että kaksi satulaa ja hevosta puuttui.
"Billy ja Chesterfield", huomautti hän ääneen. Hänen silmiinsä ilmaantui kyynillinen iloisuus, johon sekaantui tuota tyyntä kylmyyttä, josta hän oli "Teräs" nimensäkin saanut.
"Hän on varmaankin taas hulluttelemassa!" mietti hän niitten todistusten johdosta, jotka hän oli keksinyt ja jotka selvästi viittasivat siihen, että Josephine taas oli sekaantunut asioihin, jotka eivät hänelle kuuluneet. Brannon oli vakuutettu siitä, ettei kukaan muu kuin Josephine ratsastaisi Chesterfieldillä. Betty ei missään tapauksessa olisi ottanut niin vanhaa ja vakavaa hevosta. Ja jos Les Artwellin toverina olisi ollut mies, niin olisi hän ottanut minkä muun hevosen hyvänsä mieluummin kuin Chesterfieldin.
Mutta Brannon tahtoi päästä varmuuteen asiastaan. Ja ennenkuin hän lähti karjatalolta etelään Murrayn kanssa, aikoi hän keksiä jonkun syyn, jonka varjolla hän saisi herätetyksi päärakennuksen asukkaat — joko Bettyn tai Chongin — päästäkseen selvyyteen siitä, oliko Josephine lähtenyt jonnekin.
Hän meni tallin ovelle ja katseli päärakennukselle päin. Hänen katseensa solui alaspäin, huomatessaan, ettei siellä näkynyt mitään liikettä. Silmänräpäyksessä oli hän polvillaan ja tutki tarkoin punaisia tahroja muutamissa tallatuissa oljenkorsissa oven suussa.
Hän nousi heti pystyyn ja huomasi noustessaan oven pielessä samanlaisia punaisia tahroja, mutta nämä olivat kieltämättä naisen sormien jättämät!
Brannon meni takaisin talliin. Kun hän taas palasi, oli hän vakuutettu asiastaan, sillä eräässä pilttuussa oli oljilla selvät miehen makuujäljet ja siinä vielä lisää punaisia täpliä, jotka osoittivat, että haavoittunut oli oleillut tallissa pitemmän ajan.
Brannon sulki tallin oven ja meni ruokailu-rakennukseen, jossa hän tapasi Murrayn juuri lopettamassa aamiaistaan.
"Siihen meni pitempi aika, kuin olin luullutkaan", murisi Murray nähdessään Brannonin. "Eikö se ole merkillistä, aina. Jos sinulla vain sattuu olemaan kiire, etkä tahdo, että muut joutuvat odottamaan, niin joku kirottu asia on hullusti. Tuossa on tuo kurja uuni esimerkiksi. Panin siihen valkean ja se sammui. Se on kurjempi kuin —."
"Brannon", kuului Bettyn ääni ovelta, "tahdotko tulla tänne pariksi minuutiksi?"