"Niin luulisin", vastasi Richard nauraen, "ja kun mestari tulee, voin minä lähteä heti, jos ette halua häntä ennemmin pyytää mittaa ottamaan".
"Ei, ei", sanoi isäntä; "sinä olet minulle paljoa soveliaampi; sitä paitsi pidän minä ja minun vaimoni vanhoista tutuista kasvoista paremmin kuin uusista. Totta puhuen, Richard, on monta paitsi minua, jotka toivovat sinua takaisin omaan pajaasi sinulle kuuluvalle paikalle. Ja mitä vanhaan Burnetiin tulee, on kaikkein meidän ajatuksemme se, ettei hänellä olisi mitään oikeutta sinua pois ahdistaa; sillä hän on varakas ja voisi elää rauhassa; ei sentähden, että minä olisin nähnyt vilahdustakaan hänen rahoistansa".
Päivä oli kylmä ja sateinen, ja kun Richard ja isäntä seisoivat veräjällä, aukeni ikkuna ja emäntä tervehti Richardia ystävällisimmällä hymyilyllä. "Kuinkas kuuluu, herra vieras?" sanoi hän; "te olette olleet poissa niin kauan, että minulla on jo ollut aikaa unhottaa nimennekin".
"Olkoonpa hänen nimensä mikä hyvänsä", sanoi isäntä pilkallisesti katsoen (oliko se tahallansa vai ei, emme voi sanoa), "niin on hän päättänyt pysyäkin vieraana; sinä et saa kiusata häntä juomaan yhtään lasia".
Emäntä meni pois ikkunasta, mutta silmänräpäyksen perästä nähtiin hänen suuri haamunsa ovella, ja koroittaen äänensä huusi hän: "Kuka sanoo, etten minä ole emäntä talossani, ja ettei minulla ole oikeus tarjota vieraalle jotakin lämmintä näin kolkkona päivänä? Mutta ensin haluan minä nähdä, mitä teillä on tekemistä minun puutarhassani". Hän kulki eteenpäin käytävää kädet puuskassa.
"Kuulkaas nyt, herra vieras", sanoi hän nauraa kohottaen ja laskien kätensä Richardin olkapäälle, "minä luulen tuntevani teidän kauniit kasvonne. Mutta sano minulle, Richard", jatkoi hän aivan tuttavasti, "mitä kuuluu sinulle ja sievälle vaimollesi? Minä kunnioitan suuresti teitä molempia, erinomattainkin häntä, sillä hän on pieni siivo olento ja käyttää itsensä aina hyvin. Minä en tahdo vietellä sinua juomaan, mies; jos en erehdy, niin olet sinä maksava minulle koko viimeisen kerran otokset; mutta minä en ole niin epäkohtelias, että sitä vaadin; vaan en minä aio täällä seisoa tyhjin suin, hyvät miehet", ja kääntyen mieheensä sanoi hän: "sinä näytät niin vilusta siniseltä, että minulle jo tulee vilu, kun vaan katson sinuun; meillä on oivallinen takkavalkea sisällä, ja minä menen laittamaan sinulle totilasin, en liian heikkoa, että se kylmän karkoittaisi, ja minä tulen loukatuksi, Richard, jos sinä menet matkaasi etkä maista yhtä ainoata pisaraakaan, joka on tavallista asioita tehdessä — yhtä ainoata pisaraa".
Kaikki oli tehty veräjällä, ja Richard kääntyi miehuullisesti pois; vaan silloin isäntä vielä kerran häntä koetti. "Yksi lasi vaan järjestyksen vuoksi — eihän tuo ole liian paljon. Sinä voit sekä tehdä että pitää päätöksesi. Tule nyt ja näytä, että sinä olet mies. Yksi lasi, ja sitten ajan minä sinut ulos; yksi kauppamatka eikä enempää".
Richard empi: "No aja; yksi lasi ei voi tehdä niin suurta vahinkoa".
Väkinäisesti nauraen lausui hän nämä sanat ja seurasi isäntää huoneesen. Meidän ei tarvitse pitemmin tutkia syitä, joita käytettiin tahi kuinka häntä kiusattiin, vaan seuraus oli kuitenkin tavallinen. Huokeampi oli tulla huoneesen, kuin sieltä ulos mennä, ja kun hän vihdoin lähti pois, tuikkivat tähdet puoliyön taivaalla.
Ainoasti yhdessä ikkunassa koko kylässä kiilui valkea sinä yönä, siitä huoneesta nimittäin, jossa hänen vaimonsa istui ja odotti hänen kotiintuloansa. Hän katsoi hiljaa ylös hänen tullessaan; tämä käänsi kasvonsa pois siitä vakaisesta katsahduksesta, jolla Maria katsoi häneen. Jos hän ei olisi kasvojansa kääntänyt pois, olisi hän nähnyt, kuinka kyyneleet virtailivat hänen poskillansa. Mutta vaikka hän koki tukehduttaa niitä, kuuli Richard, kuinka syvä huokaus nousi hänen rinnastaan. Hän laittoi hänen ruokansa, joka oli ollut takassa lämpiämässä, pöydälle hänen eteensä; tämä katsoi siihen, pudisti päätänsä ja sanaakaan virkkamatta hellälle, kärsivälliselle vaimollensa, joka oli kyllin ymmärtäväinen sanoaksensa jotakin semmoista, joka tämmöisessä tilassa voisi ärsyttää häntä, hoiperteli hän sänkyynsä.