Villon rupesi välittäjäksi.
— "Eikö sitä kutsuta Frey'ksi?"
— "Niin on sen nimi."
— "Merkitseehän Frey vapaata?"
— "Kyllä."
— "No sitten! antakaa sen vapaasti meitä seurata. Ken tietää? Ehkä se muiden lisänä on kylläkin hyvä sotamies."
Frey näytti ymmärtäneen. Se haukkui ikäänkuin voittoriemusta ja loikkasi eteenpäin.
Yhdeksän aikana, yön pimeässä saavuttiin Martigny'n yli kohoaville kukkuloille.
Vähän savua ja viimeinen punertava hohde pimeyden keskellä oli ainoa, mitä enää oli jäljellä Bartolomeon rauhallisesta kodosta.
Hän tukehutti syvän huokauksen, risti rintaansa ja meni eteenpäin.