— "Vihdoinkin! hetki on tullut! hetki on tullut!"
XIV.
Lähtö sotaan.
Huolimatta yön lähisyydestä kostajien pieni joukko astui suurilla askeleilla St. Bernhard'in jyrkkiä rinteitä alas.
Niitä oli noin viisi-toista miestä: Saint-Pierre'n asukkaat, veli
Starck, Bartolomeo, Fridolin, Villon ja Troussecaille.
Äkkiä viimeksi mainittu huudahti:
— "Varjele sentään! kuka se on, joka minua sauvalla sääriin lyö?"
Se oli yksi St. Bernhard'in suurista koirista, joka, heiluttaen iloisena tuuheata häntäänsä, juoksi veli Starck'in luo.
— "Frey parkani!" tämä sille sanoi, "tulet jäähyväisiä minulta ottamaan. Sinun täytyy jäädä…"
Uskollinen eläin ei sitä ollut kuulevinaankaan. Turhaan koetettiin sitä ajaa takasin, se pyrki yhä vaan uudestaan isäntänsä luo.