Fridolin seisoi hänen vieressänsä; molempien nuorukaisten kädet sattuivat yhteen.
Vähän tuonnempana Villon kuiskasi Troussecaille'lle:
— "Audaces fortuna juvat!" (onni on rohkean puolella!)
— "En ymmärrä saksaa", tämä vastasi; "vaan jos sillä aiot ilmoittaa, että onni on rohkeuden kumppani, eteenpäin sitten, isäntäni. Pöytä on tuolla ylhäällä katettu. Vapaa ateria, onhan se meille vieläkin, toivoakseni, sallittu!"
Bartolomeo samassa jatkoi:
— "Ber'in miehet ovat tulossa tänne; Aigle'n miehet saapuvat tappelun melun kuultuansa…"
Frey keskeytti hänet uudella murinalla.
Kaikki olivat ääneti ja seisoivat alallaan erään kallion takana.
Toisella kädellä pidättäen Frey'tä, veli Starck käski toisella sitä vaikeneen, ja koira vaikeni.
Useampia varjoja, kulkien linnasta alas, alkoi tulla näkyviin pimeässä.