Ne olivat Berniläiset ja Vallisilaiset, jokainen tuoden muassansa pari kimppua risuja.
— "Mitä näillä nyt tehdään?" ensimäinen tulijoista kysyi.
— "Täytetään vallihauta vipusillan kohdalta," Starck käski. "Tuon kautta, kumppanit, aion teille tien raivata."
— "Minä taas tämän kautta!" nuori Berniläinen päällikkö sanoi, näyttäen toisella kädellä parvea, toisella pitkiä tikapuita, joita pari hänen sotamiehistään kantoi.
— "Olkoon niin! mutta yht'aikaa. Älkää tehkö rynnäkköä, ennenkuin minun ensimäinen iskuni tärähtää."
— "Mutta tuon portin, millä sen aiotte murtaa?"
— "Tällä", Starck vastasi näyttäen nuijaansa.
Hätähätää, syvän äänettömyyden vallitessa, kimput heitettiin hautaan ja ulottuivat ainakin lähelle aukkoa, jonka nostettu vipusilta sulki.
Tällä välin nuori päällikkö ja osa hänen Berniläisistänsä olivat laskeneet tikapuut alas, hautaan astuaksensa.
Päällikkö laskeutui ensimäisenä sinne ja samassa jo Starck'in seisoi risujen päällä, melkein portin tasalla.