Tila tuli vaaralliseksi. Starck kiirehti kuiskuttaan Bartolomeolle:
— "Sinä osaat Italian kieltä, vastaa, ett'ei mitään uutta ole tapahtunut!"
Tällä välin kondottieri oli tehnyt kysymyksensä. Bartolomeo vastasi:
"Niente di nuovo, signor!" (ei mitään uutta, herra!).
— "Aivan niinkuin sanoin!" Torrens'in herra päätti. "Pöytään takaisin, ja juokaamme vielä … juokaamme Kaarlo rohkean voitoksi … Sveitsiläisten sortamiseksi ja hävittämiseksi! Tuommoinen kansa, jolla ei ole muuta virkaa, kuin kulkea lehmänsorkkien jäljissä!"
Ja naurun uudestaan remahtaessa, vedettiin ikkuna kiinni.
— "Malttakaa!" kylänvanhin murisi näyttäen nyrkkiänsä, "malttakaa! saattepa vielä kokea, että meillä on härkiäkin. Kavahtakaa niiden sarvia!"
Starck odotti neljänneksen tuntia, ja antoi sitten kuulua merikotkan kiljunnan.
Pari minuuttia kului. Sitten epäselvää kahinaa, ikäänkuin tuulen tohinaa pensastossa, alkoi kuulua laaksosta.
Pian sen jälkeen suuri joukko haamuja kiipesi mäen rinnettä ylös.