Ja nopealla, hätäisellä käynnillänsä, hän jo keikutti eteenpäin.
Hedwig, ennenkuin häntä seurasi, tarttui munkin käteen ja kosketti sitä huulillansa, lausuen hiljaa:
— "Oi! kuka ikänä lienette, kiitoksia! minä rakastan teitä!"
Kulkiessaan Hermanin ohitse, Magdalena ei voinut olla päätään kääntämättä.
Unterwaldilaisen silmät olivat häneen yhä kiintyneet.
Kilian, joka viimeisenä kulki, lähestyi Beit-Weber'iä ja sanoi tälle:
— "Rohkeutta! runoilija. Jumala antakoon sinulle yht'aikaa parannuksen ja unohduksen!"
Abbatissa, tultuaan kamariinsa, laskeutui erääsen nojatuoliin.
— "Uh! en jaksa enää; olen vallan näännyksissä."
Vaan säpsähtäen jostakin laimiinlyönnistä, hän kohta pudisti väsymyksen päältänsä, antaakseen uusia käskyjä.