Ne katosivat Tristan'in ja hänen Skotlantilaistensa kanssa.
— "Matkalle, hyvät herrat", kuningas sanoi. "Käsivartesi, Coictier.
Commines, pidä silmällä tätä viiripäätä, … joka minusta näyttää
varsin sukkelalta … enintäin viikoksi hänelle suon pitennystä…
Sitten…!"
— "Hyvä juttu", Villon pakisi, "viikko on aina viikko. Rajutkoon mikä ilma tahansa nyt, minun leipäni ainakin on leivottu!"
IV.
Rautasormus.
Kuningas matkusti vettä myöten, pienellä laivastolla, joka purjehti
Loire'a ylöspäin Orleans'iin asti.
Edellä sekä jäljessä pari pitkää rantalaivaa, henkivartioita ja hovilaisia varten, keskellä kuninkaan laiva.
Laivan perällä oli jonkunmoinen kammio, sisältä koristettu Arras'in tapeeteilla. Huonekaluina siinä oli: soukka puinen vuode, rukous-alttari, muutamia lavitsoita, kamiini, ja pöytä paperia täynnä.
Kuningas oli juuri laskenut Commines'in luotaan, ja käskenyt tämän lähettää runoilijan hänen puheillensa.
Vähän aian päästä ovi jälleen aukeni, ja Villon astui sisään.