Kaikki hänen ympärillään, samoin kuin tuon vapisevan kansan keskellä, jo kohta muistutti hävittäjästä, tuhoojasta.
Gentiläiset hänen nöyryyttävät; hän sen sittemmin heille kostaa. Lüttich'in hän valloittaa ja kostaa oitis. Hän palaa voittoriemussa Bryssel'iin ja hänen ylpeytensä, kiukkunsa ja raivoutensa hämmästyttää koko tuon levottoman joukon anojia, avunhakijoita ja muiden maiden lähettiläitä, jotka hänen tuloansa odottivat. Muun muassa, Tournai'n vaivaiset asukkaat pyytävät polvillaan anteeksi erästä heidän kaupunkinsa lasten pitämää kujetta; hän ei tahdo kuullakkaan mistään vähemmästä rangaistuksesta, kuin merkitä Burgundin vaakunan kuva tulikuumalla raudalla heidän jok'ainoan otsaansa.
Sitten, täydellinen mielenmuutos. Toivottiin hänestä ritaria, vaan tavataan asioitsija, rahamies ja luvunlaskija. Jos hän käy isänsä aartehistossa, hän sen vain tekee sitä sulkeaksensa. Sittemmin hän sen täyttää tavattoman suurien verojen ja kaikenlaisien säälimättömien kiskomisien kautta. Kaikkialla, tirannimainen säännöllisyys, ankara järjestys. Tuon lempeän Filippo herttuan iloinen hovi muuttuu melkein kuin luostariksi. Ei mitään yhteisiä pöytiä enää, joiden ääressä upseerit ja vasallit hallitsijansa kanssa aterioivat. Hän eroittaa ne, hän istuttaa ne eri pöytien ääreen, ja aterian jälkeen jokaisen täytyy astua herttuan ohitse, joka panee muistoon poissa-olevat; joka on poissa, menettää päiväpalkkansa. Jos joku siitä uskaltaa valittaa, herttua kohta joutuu raivoihinsa. Tarkempi ja toimeliaampi, kuin kukaan muu mailmassa, hän oleskelee alituisesti harjoituksissa ja neuvotteluissa, rasittaen itseänsä ja väkeään säälimättä. Kaiken vapauden, kaikki oikeudet, kaikki kansalliset aatteet hän oitis tukehuttaa, tahtoen yhtenäisyyttä hajanaiseen valtakuntaansa. "Jos olisin heikko, minua halveksittaisiin; tahdon ennemmin olla vihattu." Hän teki itsensä vihatuksi joka paikassa, yksin noiden suuri- ja paksupäisten Flamilaistenkin maassa, joka oli hänen tukevin turvansa. "Meillä Portugalilaisilla," hän heille sanoi, viitaten äitinsä syntyperään, "meillä on tapana antaa tuhannen peeveliä kaikille, jotka eivät tottele meidän tahtoamme!" Dinant, Lüttich, sen pian saattoivat todistaa. Ei mitään jalomielisyyttä, ei mitään ritarillisuutta, ei edes kunniantuntoa. Nesle'ssä, Briey'ssä, ne, jotka olivat hänen kunniaansa luottaneet, surmattiin säälimättä. Ainoastaan väkevämmän oikeudella hän riistää ja raastaa kaikkialla, kun se vaan suinkin sopii hänen tarkoituksiinsa. Oikea rosvo.
Hänen kiihkeissä aivoissaan, joissa järkevyys ei kuitenkaan vedä kunnianhimolle vertoja, liikkuvat täydellisessä epäjärjestyksessä kaikki nuo tuumat, kaikki nuo unelmat, jotka vasta myöhemmin Kaarlo V, hänen tyttärensä poika toteuttaa. Mutta Kaarlo V:llä olikin vaan tekemistä Frans I:sen kanssa; Kaarlo Rohkea törmäsi Ludovik XI:ttä vastaan.
Varrotessaan tuota ratkaisevaa hetkeä, varmana voitostaan, hän venyi siellä, komeassa teltassaan, leijonataljallansa, puettuna purppuraan ja nojaten samettityynyihin.
Hänen ympärillään, määrätyillä paikoilla, tarkassa järjestyksessä ja kunnioittavassa äänettömyydessä, koko hänen huonekuntansa, koko hänen hovinsa. Ei mitään siinä puuttunut, ei edes kääpiö, eikä narrikaan, joka makasi isojen metsäkoirien keskellä, herransa jalkain juuressa; ei esi-lukijakaan, joka par'aikaa komeasta käsikirjoituksesta luki Aleksanteri suuren historiaa.
Aleksanteri suuren historia, paki paraastaan kirjoitettu Lännen suuriherttuaa, Burgundin tulevaa kuningasta varten. Hänen ja hänen ystäväinsä yhtäläisyys Dareion voittajan ja tämän päällikköin kanssa löytyi siinä esitettynä erään hovilaisen kynällä. Ja Burgundilainen näyttikin sitä suosiollisin korvin kuuntelevan. Hänen katseestaan, hänen hymystään oli helppo huomata, että hän, joka itse oli paras imartelijoistansa, kaikessa hiljaisuudessa vertasi itseään tuohon Makedonian sankariin.
— "Pyhän Yrjänän kautta! vannonpa sen", hän äkkiä huudahti, "meillä, myös meilläkin on oleva taistelumme Arbelan luona … ja myöhemmin, ehkä jo hyvinkin pian, kun valtakuntamme ulottuu Pohjanmerestä Välimereen asti, lähdemme koko kristillisen ritariston etupäässä, johtamaan jotain viimeistä ristiretkeä, aukaisemme Gordion solmun, valloitamme Itämaat ja kuljemme voittoriemussa johonkin uuteen Babeliin."
Eräs hovilainen kiirehti vastaamaan:
— "Se on uuden Aleksanterin työ. Jos tunkisimme Libyaan asti, ei epäilemistä, ett'ei Ammon'in oraakeli teitäkin julistaisi Jupiterin pojaksi."