— "Jätetään toinen puoli järveä ja upotusta varten huomiseksi. Täytyy säästää huvituksiansa."
Villon'in huuto hänen samassa keskeytti.
Niiden joukossa, joihin nuo teloittajiksi muuttuneet sotamiehet juuri tarttuivat, hän tunsi Troussecaille'n.
Troussecaille'n vieressä oli Bartholomeon vanhin poika, Fritz.
— "Teidän ylhäisyytenne", runoilija huudahti, "onhan tapana Burgundin herttuoilla antaa meille Ranskan lähettilaille jokin lahja; minä pyydän teitä säästämään noita kahta tuolla … kahta muukalaista."
— "Kenties!" herttua lausui; "mutta sillä ehdolla, että jäät tappelun yli tänne, voidaksesi kertoa herrallesi kuinka vähän minä Sveitsiläisiä pelkään ja kuinka syvästi heitä olen nöyryyttänyt."
— "Sen teille lupaan ja puheeni pidän", Villon vastasi kiiruhtaen molempien ystäviensä luo niitä vapauttaakseen teloittajien kynsistä.
— "Tosiaan!" arveli Troussecaille; "en olekkaan luotu hirtettäväksi!"
— "Maltas!" herttua jatkoi; "olet sanonut minulle, että he ovat muukalaisia. Minä armahdan heitä vaan sillä ehdolla. Sveitsiläisiä, en koskaan; en ainoatakaan!"
— "Ranskalainen!" Troussecaille kiirehti sanomaan.