Silloin kuningas kääntyi Villon'in puoleen ja kysyi:
— "Sinä, joka nyt olet nähnyt molemmat tapaukset, häh! eikö ole totta, niissä on paljon yhdenmoista?"
— "Kyllä muuten", runoilija vastasi, "mutta että voitettuin selkä siellä oli vapaa, ja että ne sitä käyttivät hyväksensä. Vähän kuolleita, paljon paenneita."
— "Ai!" Ludovik XI sanoi lakaten äkkiä laverruksistaan, "ai! ai! hänellä siis vielä on sotilaita?"
— "Niin, sire, mutta ei myöskään mitään muuta. Leirinsä, kanuunansa, kalleutensa, kaikki hän on jättänyt, kaikki menettänyt!"
— "Selitäppäs! selitäppäs, toverini!"
Ja kun runoilija oli käskyn täyttänyt, hän jatkoi, kasvot ja silmät säteilevinä ilosta:
— "Kuinka! mitä kuulen! hänen kuuluisa telttansa, johon ruhtinaatkin vaan vapisten astuivat, siinäkö nyt maan-moukkat vähääkään kursailematta ovat pehtaroinneet! … kuinka! hänen kappelinsa! … nuo kalliit Burgundin pyhimykset jäännösrasioinensa ja lippainensa … kaikki hänen poimu-reunuksensa kullasta, silkistä ja sametista … hänen kirjauksiin ja kuviin taotut aseensa … hänen mainiot timanttinsa ja rubiininsa … hänen suuri herttuallinen sinettinsä … nuo kultamaljan kaulavitjat … tuo kuuluisa, kalliilla kivillä koristettu hattu … kaikki ne ovat olleet nähtävinä, koskettavina, pilkattavina, liattavina! … ah! ah! ah! aika lystikäs asia!… Sitten hänen tykkinsä … ja mikä vielä on paljoa tärkeämpi, hänen lumousvoimansa … kaikki on mennyt!… Hahhah! eipä hän enää olekkaan Kaarlo Hirveä, Kaarlo Voittamaton… Ei! ei! Kaiken kopeutensa ja kerskaamisensa ohessa hän on näyttänyt selkänsä, on nähty hänen kantapäänsä!… Hänen suuri kunniamiekkansa rippuu Bern'issä. Voi! leijonaa, joka on muuttunut jänikseksi! Voi! sutta, josta on tullut rotta, … niin, aivan yhtä viheliäinen kuin nämä tässä … Burgundin rotta!"
Olisi mahdoton kuvata sitä ylenkatsetta, sitä myrkyllistä ivaa, jolla Ludovik lausui nämä viimeiset sanat. Hän nauroi ja piteli kylkiänsä, hän kiemurteli paljaasta ilosta, hän oikein riemuitsi voitostansa.
Vaan herjeten äkkiä sekä ottaen imelän, sääliväisen muodon ja äänen, hän jatkoi: