— "Paljas myötätuntoisuus minun puoleltani, sire, mutta se on vakaa ja vilpitön."
— "Ja miksi, jos saan kysyä?"
— "Kerran vielä minun surukseni täytyy Teidän Majesteetillenne vastata: se on minun salaisuuteni … se salaisuus, jonka herrana ja omistajana minun sanoitte saavan olla."
Erään sanansaattajan tulo katkaisi heidän puheensa.
Iltapuoleen, kun runoilija palasi kuninkaan majapaikkaan, hän hämmästyi suuresti seisoessaan äkki arvaamatta vastakkain Troussecaille'n kanssa.
— "Tuhannen sarvipäätä! mitä sinä täällä te'et?" Villon huudahti.
— "Ensinnäkin tulin sinua tapaamaan, François ystäväni. Toiseksi, olen seurannut kreivi Campobasso'a, joka minun lähettää itselleen vastaan-ottoa kuninkaalta pyytämään."
— "Ahaa! tulette Bern'istä?"
— "Niin, ja olemme kulkeneet Granson'in kautta, tappelun jälkeisenä päivänä."
— "Loistava onni! Martti ystäväni. Voit antaa uusia tietoja Hänen
Majesteetillensa. Tule."