Hiljainen kolkutus kuului ja ovi aukeni.
Molemmat naiset käänsivät itsensä ja sairaskin havahti unestaan.
Hän kääntyi toiselle kyljelle, nojasi käsivartta vasten ja kuroitti esiin päätänsä.
Villon hänet oitis tunsi; se oli nuori herttua Renato.
Ovesta astui sisään muuan mies, yksi noita vaaleanharmaasen ja punaiseen puettuja nuorukaisia, jotka vapa-ehtoisina aseenkantajina herttuata palvelivat.
Häntä seurasi eräs vanhus, selkä köyryssä ja mitä alamaisimmalla käytöksellä: se oli tohtori Galazzo.
Villon kohosi verkalleen.
Hän kuuli, voimatta kuitenkaan ymmärtää, muutamia sanoja, joita nuori herttua, hänen äitinsä ja tohtori vaihtoivat keskenänsä.
Vihdoin tuo viimeksimainittu veti esiin viittansa alta pienen pullon ja ojensi kätensä tarjotakseen sitä sairaalle.
Jolanda herttuatar tarttui siihen, aukaisi korkin ja pani sen poikansa käteen.