Ludovik XI otti vanhan huopahattunsa ja pitäen sitä toisella kädellä kamiinin yli, hän toisella osoitti Embrunilaisen Neitsy Maarian kuvaa.
Villon lausui vaaditun valan.
— "Vanno vielä", kuningas jatkoi, "vanno että pidät ominasi kaikki minun vastaiset riitani ja olet aina valmis vastustamaan, sortamaan, vainoomaan ketä tahansa minun nykyisistä ja tulevista vihamiehistäni … sanalla sanoen, koko maailmaa paitsi minua itseäni!"
Villon veti kätensä pois, raapi korvansa ta'ustaa ja vastasi:
— "Yksi ainoa ihminen löytyy, jota en tahtoisi lukuun ottaa, sire."
— "Kuinka? Mikä ihminen?"
— "Eräs nainen."
— "Mikä nainen?"
— "Se on minun salaisuuteni."
— "Ja sinä epäät sen minulle ilmoittaa, — minulle, kuninkaallesi?"