He laskivat nyt nämäkin samaan paikkaan, jossa muut liput jo olivat.
Kilian lankesi polvilleen Hedwigin isän viereen; hänkin nyt kutsui tätä isäksensä.
Winckelried yhdisti heidät samaan, pitkälliseen syleilykseen.
Renato herttua puolestaan teki tämän lyhyen selityksen:
— "Urheutensa innossa Diesbach oli seurannut vihollista järveen saakka. Hän kaatui veteen ja oli hukkumaisillaan!"
— "Vai niin!" Villon huudahti, "se on siis Teidän Ylhäisyytenne, joka hänet on pelastanut?"
— "Ei", nuori herttua vastasi viitaten Unterwaldilaiseen, "hän sen on tehnyt."
Herman katsahti Magdalenaan.
Magdalena ojensi hänelle kätensä.
Samalla aikaa Winckelried yhdisti Hedwigin ja Kilianin kädet.