Ja kaikki vuosien kuluessa hänen sydämmeensä kokoontuneet kyyneleet vuotivat nyt yht'aikaa hänen kasvoillensa, joista loisti taivaallinen ilo.
Mutta äkkiä hän jatkoi:
— "Puhukaamme sinun tulevaisuudestasi … en tahdo jättää sinua yksin mailmaan… Missähän lienee suojelijasi, sulhasesi?… Kilian … Kilian?"
Tätä korkeaa kutsumusta sadat äänet kertoivat.
Vaan turhaan.
Seurasi hirvittävä äänettömyyden ja tuskan hetki.
Sitten kuului äkkiä melua, josta saattoi eroittaa tämän huudon:
— "Täällä ollaan! täällä ollaan!"
Se oli Herman Nagöli … ja hänen edellänsä astui Diesbach'in poika sekä Renato herttua.
Jälkimäinen kantoi Burgundin herttuan suurta lippua; edellinen
Suur-Bâtard'in lippua.