Herttua kaatui ja kieri jäätyneen lammikon rannalle. Campobasso lähestyi häntä:
— "Sinä olet lyönyt minua vasten silmiä! nyt on minun vuoroni, onpa niinkin!"
Ja hän kohotti herttuan verisen pään yli rautaan puetun kantapäänsä.
Mutta Villon kiirehti paikalle ja sanoi:
— "Malttakaa! ei ole tapana lyödä vihollista, joka jo makaa maassa!
Minä kiellän teitä Ranskanmaan nimessä!"
Samana iltana Campobasso näki herttuan narrin tulevan hänen puheillensa.
* * * * *
— "Teidän Ylhäisyytenne, minulla ei enää ole isäntää, ettekö tahtoisi ottaa minua luoksenne?"
Campobasso suostui.
Seuraavana päivänä makasi hän kuolleena, puukko rinnassa.