Molemmat tuttavamme alkoivat näitä tarkastaa, ja kätkeytyivät erään tammen ta'a.
Amazoni ehti pian heidän kohdallensa.
Hänet nähdessään Villon'in väriseviltä huulilta pääsi tuskan ja ilon huudahdus:
— "Hän! … oi Jumala! … se on hän!"
Ja niin kiihtynyt oli hänen mielensä, että ilman Troussecaille'n apua hän olisi kaatunut tielle.
Takaa-ajettu nainen heidät silloin huomasi kumpaisenkin.
— "Keitä ikänä lienette", hän heille kohta huusi, "pelastakaa, suojelkaa minua!"
Runoilija jo säihkyvin silmin syöksi eteenpäin. Mutta hänen kumppaninsa pidätti häntä käsivarresta ja sanoi:
— "Maltas, minulla on tuuma … ja luullakseni hyvä."