— "Minä myös."
— "Ahaa! olette kumpaakin; hyvä vaan! Antakaa sitten kiiruimman kautta sulkea tämä portti ja tuokaa samalla tallista kaksi parasta hevostanne."
— "Mutta, mitä vasten?"
Runoilija keskeytti hänet, asettaen rautasormuksen liljoinensa hänen nenänsä eteen.
Tämän nähdessään postitalon isäntä, jo melkein vaaleana pelosta, kumarsi nöyrästi.
— "Kuninkaan toveri!" Villon sanoi. "Totelkaa!"
— "Totelkaa", Troussecaille kertoi yhtä kopeasti, vaikk'ei asiasta mitään ymmärtänyt. Se oli hänen osansa..
— "Meitä ajetaan takaa. Siis! joutukaa!" runoilija komensi. Heti paikalla rautasuojus putosi; portti sulkeutui kuin loihtimalla.
Samalla kuin isäntä hyöri tämän ensimäisen käskyn toimeen-panossa, hän oli antanut kutsua tallirenkinsä.
Kaksi hätähätää satuloitua rotevaa hevosta tuotiin kohta esille.