— "Ohoh!" Juha sanoi, "tuo käy liian pitkälle; tuo on jo meidän itsemme soimaamista, ja vielä vieraiden kuullen. Emme tahdo, että muukalaiset sekaantuvat meidän asioihimme… Kuitenkin, koska nämä vaeltajat kerran ovat täällä, ja koska halaavat tuntea asian laitaa, niin se on tämmöinen. Jonkun aikaa on ylellisyys Saksan ja Burgundin hoveista jo tulvannut meidän pieneen, köyhään ja säästäväiseen maahan. Ritarimme eivät ainoastaan sodan aikana hanki itselleen kaikenlaisia kypärin kaunistuksia, aseita täynnä koristuksia ja kalliita hevosloimia, vaan käyttävät myös rauhankin aikana silkki- ja samettipukuja, kaikenmoisia kirjauksia, kalliita kiviä ja sulkatöyhtöjä. Sitten, heidän vaimonsa, heidän tyttärensä, mennen vielä edemmäs tässä liiallisessa loistossa…"
— "Hävytön loisto!" Kirschoff keskeytti, "häpeällinen hekuma, jota täytyy tukehuttaa."
Tyvenesti, melkein puoleksi hymyten Juha jatkoi:
— "Minä katson asioita paljon tasapuolisemmin, vaan kuitenkin täytyy myöntää… Pietari Kistler ei ole vallan väärässä. Sellainen komeus ei ole sovelias meillä. Se oli oikein että se kiellettiin. Se vaan, että meneteltiin huonosti, ilman mitään arkatuntoisuutta … ja ylimyksiä, jotka kenties vapaasta tahdosta olisivat järkevään puheesen taipuneet, ärsytti väkivalta, jota saivat kärsiä. Etenkin naiset eivät tahtoneet taipua leikkaamaan pois kauto-kenkiensä neniä eikä pitkiä laahoja hameistansa. Hepä ovat avio-miehiänsä ja isiänsä yllyttäneet. Lähiseudun linnoissa ja aatelis-kadun varrella on tehty liitto, on valalla vannottu, että tuo vastenmielinen sääntö on saatava kumotuksi … ja kumminkin, että tänä päivänä, tänä aamuna pitää mennä suurella komeudella messuun. Turhamainen uhkamielisyys; siinä kaikki!"
— "Kuinka!" pyhissä-vaeltaja huudahti, "voiko sellaisesta syystä…"
— "Muukalainen!" Juha keskeytti, "harhaluulot ja himot viettelevät pitämään tärkeinä mitättömimpiäkin asioita. Aateliset ovat ummistaneet korvansa pappien varoituksilta, eikä Jumala ole heitä rankaissut. Mutta kun he julkisesti vastustavat kansan tahtoa, kansa kenties suuttuu. Ja siinä on jotain, josta kunnon mies on mureissaan. Bern'in karhu ei ymmärrä leikkiä. Kuunnelkaa jo!"
Hirveitä huutoja alkoi kuulua Raatihuoneesta. Torilla ja läheisellä kadulla kansa nosti kumean murinan.
Vaeltaja ei kuitenkaan vielä voinut tointua hämmästyksestään.
— "Kuinka!" hän kertoi, "mitä kuulen! sellaisesta syystä siis koko tämä kansan paljous…"
— "Sen vuoksi ja osaksi myös burgundilaisen sodan vuoksi", Juha vastasi, "vaan etenkin ja pääasiassa juuri tuon sääntö-riidan vuoksi."