Toots, joka oli jo kunnossa, niin ettei hänen tarvinnut ollenkaan siistiä itseään, ennätti omistaa aikansa Paulille ja sanoi kömpelön hyvänahkaisesti:
"Istu, Dombey."
"Kiitos", vastasi Paul.
Hänen yrityksensä heilauttaa itsensä oikein korkealle penkille ja lipeämisensä taas lattialle näytti valmistavan Tootsin älyä uuden keksinnön tekemiseen.
"Sinä olet kovin pieni poika", sanoi Toots.
"Niin, pieni minä olen", vastasi Paul. "Kiitoksia, herra."
Sillä Toots oli nostanut hänet penkille, vieläpä hyvin ystävällisesti.
"Mikä sinun räätälisi nimi on?" kysyi Toots tarkasteltuaan toista hetkisen.
"Tähän asti on minun vaatteeni ommellut nainen", vastasi Paul. "Hän on sisareni ompelija."
"Minun räätälini on Burgess ja Kumpp.", virkkoi Toots. "Hieno, mutta hyvin kallis."