"On merkillistä, herra Feeder", sanoi tohtori aloittaen taas hitaasti, "että roomalaiset upeissa ja tuhlaavaisissa kesteissään, joista luemme keisariajan kuvauksissa, jolloin ylellisyys oli kohonnut ennenkuulumattomaan määrään ja jolloin kokonaisia maakuntia ryöstettiin yksien ainoiden keisarillisten kemujen herkkujen valmistamiseksi —"
Nyt puhkesi häiritsijä, joka oli pullistunut ja pingoittunut hirveästi, turhaan odottaessaan pistettä, hurjaan yskimiseen.
"Johnson", virkkoi Feeder hiljaisella moittivalla äänellä, "juokaa vähän vettä".
Tohtori näytti hyvin tuikealta, pysyi vaiti, kunnes vesi oli tuotu, ja jatkoi sitten:
"Ja jolloin, herra Feeder —"
Mutta Feeder, joka näki, että Johnson ihan varmasti puhkeisi kohta taas yskimään, ja tiesi, että tohtori ei mitenkään pääsisi lauseen loppuun puhuessaan oppilailleen, ennenkuin oli sanonut kaiken sanottavansa, ei voinut irroittaa silmiään Johnsonista, ja niin hän joutui kiinni siitä rikoksesta, ettei katsonut tohtoriin, joka tietysti lakkasi puhumasta.
"Suokaa anteeksi", pyysi Feeder punastuen. "Antakaa anteeksi, tohtori
Blimber."
"Ja jolloin", jatkoi nyt tohtori korottaen ääntään, "niinkuin olemme lukeneet, eikä meillä ole mitään syytä sitä epäillä — niin uskomattomalta kuin se tuntuneekin meidän aikamme sivistymättömistä — jolloin Vitelliuksen veli valmisti juhla-aterian, jolla tarjottiin kaksituhatta eri lajia kalaruokia-—"
"Juokaa vähän vettä, Johnson — kalaruokia, tohtori Blimber", sanoi
Feeder.
"Viisituhatta eri lajia linturuokia —"