Punaposkinen mies murisi: "Silitysrauta."
"Suokaa anteeksi, hyvä herra", virkkoi neiti Tox, "kuinka —?"
"Silitysrauta", toisti mies.
"Juuri niin", sanoi neiti Tox. "Niin, sehän on totta. Minä unohdin.
Äitinsä poissa ollessa tuo pikku mies haistoi kuumaa silitysrautaa.
Olette oikeassa, hyvä herra. Muuten aioitte hyväntahtoisesti ilmoittaa
minulle, juuri saapuessamme ovelle, että te olette ammatiltanne —"
"Lämmittäjä", virkkoi mies.
"Hämmentäjä?" kysyi neiti Tox ymmällä.
"Lämmittäjä", toisti mies. "Veturi."
"Ah, niin!" huudahti neiti Tox katsahtaen häneen miettivästi ja näyttäen yhä edelleenkin kovin vaillinaisesti ymmärtävän hänen tarkoitustaan.
"Ja mitä pidätte siitä, hyvä herra?"
"Mistä, rouva?" kysyi mies.
"Siitä", vastasi neiti Tox. "Ammatistanne."