Walter kertoi hänelle, mitä oli tapahtunut ja kuinka vaikeaa oli puhua siitä enolle ja kuinka suuri huojennus hänelle olisi, jos kapteeni Cuttle ystävällisesti tulisi avuksi. Niin suuri oli kapteenin hämmästys, kun hän kuuli Walterin uutisen, että hänen kasvonsa menettivät ilmeensä, ikäänkuin sininen puku, vahakankainen hattu ja koukku olisivat jääneet omistajatta.
"Mitä minuun tulee, kapteeni Cuttle", jatkoi Walter, "olen nuori, niinkuin herra Dombey sanoi, eikä minusta tarvitse välittää. Ymmärrän hyvin, että minun on raivattava itselleni tie maailman läpi, mutta tänne tullessani ajattelin etenkin kahta seikkaa, jotka koskevat enoani. En tarkoita sitä, että ansaitsisin olla hänen elämänsä ylpeys ja ilo — uskottehan, että puhun totta — mutta se minä olen. Ettekö tekin ole samaa mieltä?"
Kapteeni näytti ponnistelevan päästäksensä ylös hämmästyksensä syvyyksistä ja saadakseen jonkinlaisen ilmeen leviämään kasvoilleen, mutta kun yritys ei tuottanut mitään tuloksia, nyökkäili vahakankainen hattu vain mykän merkitsevästi.
"Jos elän ja pysyn terveenä", jatkoi Walter, "enkä sitä epäilekään, voin Englannista lähtiessäni tuskin enää toivoa koskaan näkeväni enoa. Hän on vanha, kapteeni Cuttle, ja sitäpaitsi hän on tottunut tähänastiseen elämäänsä —"
"Juuri niin, Walter", vahvisti kapteeni äkkiä vilkastuen.
"Ja jos hän olisi äskettäin kuollut tavaravarastonsa ja kaikkien niiden esineitten menettämisen vuoksi, joihin hän oli tottunut monien vuosien kuluessa, niin ettekö luule, että hän kuolisi vielä pikemmin menettäessään —"
"Sisarenpoikansa", tokaisi kapteeni. "Varmasti."
"Meidän tulee siis", virkkoi Walter koettaen puhua iloisesti, "koettaa parhaamme mukaan saada hänet uskomaan, että ero on vain tilapäinen. Mutta minä pelkään, että koettaessani sitä vakuuttaa hänelle onnistuisin hyvin huonosti, koska tiedän tai arvelen tietäväni asian paremmin, kapteeni Cuttle, ja koska minulla on niin monta syytä tuntea häntä kohtaan kiintymystä ja rakkautta ja kunnioitusta. Se on syynä, miksi hartaasti toivon teidän kertovan uutisen hänelle, ja se on ensimmäinen kohta."
"Entä sitten?" kysyi kapteeni mietteissään.
Walter oli hetkisen vaiti päästäkseen varmuuteen siitä, oliko kapteenilla mitään erikoista lisättävää, mutta kun ei kuulunut mitään, jatkoi hän: