Sitä hienoa kylmäkiskoisuutta, joka tuntui näissä sanoissa ja joka ei mitenkään johtunut laimeudesta tai tunteettomuudesta, sillä sen lävitse loisti ylpeä tarkoituksellisuus, tuki hyvin hänen huoleton tapansa hypistellä harpun kieliä.
"Tiedättekö, herra Dombey", sanoi hänen raukea äitinsä leikkien viuhkallaan, "että välistä rakas Edithini ja minä melkein riitelemme —"
"Eihän juuri sentään, äiti?" sanoi Edith.
"Oi, ei juuri niin, rakkaani! Voi voi, se murtaisi sydämeni", vastasi äiti tehden heikon yrityksen taputtaa häntä viuhkallaan, jollaista mielenosoitusta Edith ei kuitenkaan lähestynyt edistämään. "Tarkoitan vain kylmiä muodollisuuksia, joita noudatetaan pikku seikoissa. Miksi emme ole luonnollisempia? Hyväinen aika! Kun sielumme on niin tulvillaan kaihoa ja tunteita ja sydämemme sykkii niin voimakkaasti ja hurmaavasti, niin miksi emme ole luonnollisempia?"
Dombey sanoi, että se oli totta.
"Jos koettaisimme, niin voisimme kai olla luonnollisempia", sanoi rouva
Skewton. Ja Dombey piti sitä mahdollisena.
"Mitä lempoa, hyvä rouva", sanoi majuri. "Me emme pystyisi siihen. Me emme pystyisi siihen, jolleivät maailman asukkaat olisi kaikki samanlaisia kuin J.B. — sitkeitä ja suoria kuin Joe, tavallisia punaisia kovamätisiä sillejä. Muuten se ei kävisi päinsä."
"Te kelvoton vääräoppinen", sanoi rouva Skewton, "vaietkaa!"
"Kleopatra käskee ja Antonius Bagstock tottelee", vastasi majuri suudellen hänen kättään.
"Tuolla miehellä ei ole mitään tunteita", sanoi rouva Skewton, pitäen viuhkaansa julmasti siinä asennossa, ettei majuri voinut nähdä hänen kasvojaan. "Hänellä ei ole sydäntä. Ja minkä muun vuoksi me elämme kuin sydämen! Mikä muu on niin viehättävää! Ilman tätä auringonsädettä kylmässä, kylmässä maailmassa emme voisi mitenkään tulla toimeen", jatkoi hän järjestellen pitsiröyhelöään ja ihaillen paljaan laihan käsivartensa vaikutusta. "Lyhyesti sanoen, paatunut mies!" lisäsi hän katsahtaen majuriin viuhkansa takaa. "Minä tahtoisin, että maailmani olisi pelkkää sydäntä, ja usko on niin kerrassaan viehättävä asia, etten tahdo antaa teidän häiritä sitä, kuuletteko?"