"Totta vie", huudahti majuri puhjeten puhumaan nähdessään tarjoilijan, joka oli tullut ilmoittamaan aamiaisen olevan valmiina, "minusta on kerrassaan omituista, ettei ihmisellä ole kunniaa ja onnea ampua kaikkia tuollaisia kerjäläisiä pään lävitse joutumatta siitä vastuuseen. Mutta tässä tarjoan käsivarren rouva Grangerille, jos hän tahtoo suoda J.B:lle sen kunnian, että tarttuu siihen; ja suurin palvelus, minkä Joe voi suorittaa teille juuri nyt, on taluttaa teidät pöytään!"
Näin sanoen majuri ojensi käsivartensa Edithille. Dombey talutti rouva
Skewtonia, ja Carker asteli viimeisenä hymyillen seurueelle.
"Olen tosiaankin iloinen, herra Carker", huomautti rouva Skewton aamiaisen aikana tarkastettuaan häntä lornetillaan vielä toisen kerran hyväksyvästi, "että olette järjestänyt käyntinne tänne niin sopivaan aikaan. Nythän voitte tulla mukaan retkellemme, joka varmasti on ihastuttava!"
"Mikä retki tahansa olisi ihastuttava sellaisessa seurassa", vastasi
Carker, "mutta uskon, että se muutenkin on hauska".
"Oi!" huudahti rouva Skewton raukean haltioituneena, "linna on hurmaava! Tulee mieleen Keskiaika — ja muuta sellaista — mikä on niin kerrassaan hienoa. Ettekö ole hurjasti ihastunut Keskiaikaan, herra Carker?"
"Tavattomasti", vastasi Carker.
"Niin lumoavia aikoja!" huudahti Kleopatra. "Niin täynnä uskoa! Niin voimakkaita ja tarmokkaita! Niin maalauksellisia! Niin täydelleen poikkeavia kaikesta jokapäiväisestä. Laupias taivas! Jospa meille säilyisi hiukankaan enemmän olemassaolon runoutta näinä hirveinä aikoina!"
Koko ajan puhuessaan rouva Skewton tarkasteli tutkivasti Dombeyta, joka katseli Edithiä. Tämä puolestaan kuunteli, mutta ei nostanut kertaakaan silmiään.
"Me pidämme niin hirveästi kiinni todellisuudesta, herra Carker", huomautti rouva Skewton, "eikö niin?"
Harvoilla ihmisillä oli vähemmän syytä surkutella todellisuuden tavoittelua kuin Kleopatralla, jolla oli omassa olennossaan niin paljon väärää kuin suinkin oli mahdollista elävälle ihmiselle. Mutta sittenkin Carker valitteli mainittua aikaa ja myönsi meidän olevan siinä suhteessa kerrassaan paatuneita.