"Mitä tarkoitat?" virkkoi äiti vihaisena. "Etkö ole lapsesta alkaen —"
"Lapsesta!" huudahti Edith katsahtaen häneen. "Milloin minä olen ollut lapsi? Mitä lapsuutta sallit koskaan minulle? Minä olin nainen — viekas, salakavala, rahanhimoinen, miehiä pyydystelevä — ennenkuin tunsin itseni tai sinut tai edes ymmärsin jokaisen oppimani uuden tempun perussyyn ja kurjan tarkoituksen. Sinä synnytit naisen. Katso häntä — nyt hän on ylpeytensä kukkuloilla."
Puhuessaan hän löi kädellään kaunista rintaansa kuin olisi tahtonut iskeä itsensä maahan.
"Katso minua, joka en ole koskaan tiennyt, mitä merkitsee omistaa rehellinen sydän ja rakastaa. Katso minua, jota opetettiin punomaan juonia toisten lasten vielä leikkiessä. Nuorena, mutta täytenä mestarina vehkeilyssä, jouduin naimisiin miehen kanssa, josta en vähääkään huolinut. Hän jätti minut leskeksi kuollen ennenkuin sai käsiinsä perintönsä — hyvin ansaittu rangaistus sinulle! Niin, katso minua ja sano sitten, mitä minun elämäni on ollut näinä kymmenenä vuonna senjälkeen."
"Me olemme ponnistelleet parhaamme mukaan hankkiaksemme sinulle hyvän naimiskaupan", vastasi äiti. "Se on ollut sinun elämääsi. Ja nyt olet saavuttanut päämääräsi."
"Markkinoilla ei ole ainoatakaan orjaa tai hevosta niin näytelty ja tarjottu ja tutkittu ja kehuttu, äiti, kuin minua näinä kymmenenä häpeällisenä vuotena", herjasi Edith kasvot tulisina ja pannen joka sanalle katkeran painon. "Eikö se ole totta? Eikö minusta ole tullut kaikkien miesten puheenparsi? Eivätkö hupsut, irstailijat, nuoret pojat, höperöt ukot ole liehitelleet minua ja yksi toisensa perästä luopuneet minusta, koska sinä olit liian avomielinen viekkaudestasi huolimatta, jopa liian vilpitön kaikkien petollisten temppujesi ohella, kunnes olemme melkein joutuneet huonoon maineeseen? Enkö ole sallinut katsella ja koskettaa itseäni", lisäsi hän silmien leimutessa, "melkein kaikkialla Englannissa, jossa meidän seurapiirimme ihmisiä on ollut koolla? Eikö minua ole metsästetty ja kaupittu joka paikassa, kunnes viimeinen itsekunnioituksen kipinä on sammunut minussa ja inhoan itseäni? Onko tämä ollut toinen lapsuuteni? Minulla ei ollut muuta sitä ennen. Älä väitä, ainakaan tänä iltana, että asian laita on toisin."
"Sinä olisit voinut joutua hyviin naimisiin, Edith, ainakin kaksikymmentä kertaa, jos olisit antanut jonkun verran rohkaisua", virkkoi hänen äitinsä.
"En! Sen, joka ottaa minut tällaisena hylkytavarana kuin nyt olen ja ansaitsenkin olla", vastasi Edith kohottaen päätänsä ja väristen häpeästä ja kiihkeästä ylpeydestä, "sen täytyy ottaa minut, niinkuin tämä mies tekee, minun tarvitsemattani virittää hänelle ansaa. Hän näkee minut huutokaupassa ja arvelee sopivaksi ostaa minut. No ostakoon! Kun hän tuli katselemaan minua — ehkä tekemään tarjousta — vaati hän nähdäkseen luettelon kyvyistäni. Minä annoin sen hänelle. Kun minun oli näytettävä hänelle jokin taitoni puolustaakseni hänen kauppaansa ystävien silmissä, vaadin häntä sanomaan, mitä hän halusi niistä, ja sitten tottelin. Enempää en tee. Hän tekee kaupan vapaaehtoisesti täysin tietoisena tavaran arvosta ja rahansa vallasta. Toivon, ettei hän siinä koskaan pety. Minä en ole kehunut tavaraa tai tyrkyttänyt sitä hänelle. Et sinä myöskään, mikäli olen voinut sitä estää."
"Sinä puhut omituisesti omalle äidillesi tänä iltana, Edith."
"Niin minustakin tuntuu vielä selvemmin kuin sinusta", virkkoi Edith. "Mutta minun kasvatukseni on loppuun suoritettu jo kauan sitten. Minä olen nyt liian vanha ja olen asteettain vaipunut liian syvälle lähteäkseni uudelle tielle, pidättääkseni sinua ja auttaakseni itseäni. Kaiken sen itua, mikä tekee naisen uskolliseksi ja hyväksi, ei ole koskaan hoivattu minun rinnassani, eikä minulla ole mitään mihin turvata silloin, kun itsehalveksiminen herää sydämessäni." Hänen äänessään ilmeni liikuttavaa surumielisyyttä, mutta se hävisi hänen jatkaessaan ivallisesti hymyillen: "Koska nyt olemme ylhäisiä ja köyhiä, täytyy minun tyytyä siihen, että tulemme rikkaiksi tällaisilla keinoilla. Muuta sanomista minulla ei ole kuin että olen pysynyt uskollisena sille yhdelle päätökselle, jonka tekemiseen minulla on voimaa — enkä ole houkutellut tätä miestä."