Herra Dombeyta oli kohdannut tapaturma ratsastusmatkalla. Hänen hevosensa oli kompastunut ja heittänyt hänet maahan.

Florence huusi hurjasti, että hän oli varmaankin pahasti loukkaantunut, että hän oli kuollut!

Ei. Kunniasanallaan vakuutti Carker, että vaikka herra Dombey olikin alussa pyörtynyt, hän oli kuitenkin taas pian tullut tuntoihinsa, ja vaikka hän oli haavoittunut, ei minkäänlaista vaaraa ollut. Jollei asia ollut niin, ei hänellä, onnettomalla tunkeilijalla, olisi tosiaankaan ollut rohkeutta ilmestyä rouva Dombeyn näkyviin. Hän vakuutti pyhästi, että asian laita oli niin.

Kaiken tämän hän sanoi kuin vastaukseksi Edithille eikä Florencelle ja tuijotti Edithiin hymyillen.

Sitten hän mainitsi, missä herra Dombey makasi, pyytäen saada käytettäväkseen vaunut, joilla voisi tuoda loukkaantuneen kotiin.

»Äiti», sopersi Florence nyyhkyttäen, »jospa uskaltaisin lähteä mukaan?»

Carker, joka ei irroittanut silmiään Edithistä kuullessaan nämä sanat, antoi hänelle salaisen merkin ja pudisti vähän päätänsä. Hän näki, kuinka Edith taisteli itsensä kanssa, ennenkuin vastasi hänelle kauniilla silmillään, mutta hän kiristi esille vastauksen — hän näytti Edithille, että hänen täytyi saada se, sillä muussa tapauksessa hän puhuisi ja haavoittaisi Florencea sydänjuuriin asti — ja Edith antoikin vastauksen. Samoin kuin hän oli aamulla katsellut muotokuvaa, samoin katseli hän nyt Edithiä, kun tämä oli kääntänyt hänestä silmänsä.

»Minua on neuvottu pyytämään», huomautti Carker, »että uusi taloudenhoitajatar — rouva Pipchin lienee hänen niemensä —»

Mitään ei jäänyt häneltä huomaamatta. Hän tajusi silmänräpäyksessä, että Dombey oli tahtonut loukata vaimoaan ottamalla tuon rouvan taloonsa.

»— saisi tiedon siitä, että herra Dombey haluaa saada vuoteensa kuntoon omaan huoneistoonsa alakertaan koska hän viihtyy siellä paremmin kuin missään muualla. Nyt palaan suoraa päätä herra Dombeyn luo. Minun ei tarvitse vakuuttaa teille, hyvä rouva, että hänen mukavuudestaan on pidetty huolta mahdollisimman tarkoin ja että hänen tuskiaan on huojennettu parhaimman mukaan. Sallikaa minun vielä uudelleen huomauttaa, ettei ole pienintäkään levottomuuden syytä. Uskokaa minua, tekin saatte olla täysin rauhallinen.»