»Riippumatta siitä jutusta, joka — niinkuin viittasit — antaa minulle yksinään (onneksi kaikille muille) syytä olla kiitollinen, uskon varmasti, ettei täällä ole ainoatakaan ihmistä, joka ei tuntisi ja ajattelisi edes sen vertaa. Et suinkaan luule, että toiminimen päämiestä kohdannut onnettomuus olisi kenestäkään täällä yhdentekevä eikä herättäisi vilpitöntä surua?»
»Niin, sinulla on tosiaankin syytä olla kiitollinen hänelle!» virkkoi nuorempi veli ylenkatseellisesti. »Etkö siis ymmärrä, että sinua pidetään täällä halpana esimerkkinä Dombey ja Pojan suurenmoisesta jalomielisyydestä, lisäämässä tämän erinomaisen liikkeen mainetta?»
»En», vastasi John lempeästi, »vaan olen ollut kauan siinä uskossa, että minua pidetään täällä ystävällisemmistä ja epäitsekkäämmistä syistä».
»Sinä aiot kai esittää jonkin kristillisen ohjeen», virkkoi James
Carker muristen kuin tiikerikissa.
»En», vastasi toinen; »vaikka veljesside meidän välillämme onkin kauan ollut poikki —»
»Kumpi sen katkaisi?» kysyi konttoripäällikkö.
»Minä, rikokseni vuoksi. En syytä sinua siitä.»
James Carker vastasi tekemällä mykän liikkeen ulkonevilla huulillaan kuin sanoakseen: »Vai et syytä siitä minua», ja käski hänen jatkaa.
»Niin, vaikkei veljessidettä olekaan välillämme, älä silti hyökkää kimppuuni tarpeettomilla pilkkasanoilla tai selitä väärin, mitä sanon tai voisin sanoa. Aioin vain selittää sinulle, että erehdyt luullessasi, että vain sinä, joka olet ennen kaikkia muita valittu kohoamiseen, luottamukseen ja huomattavaan asemaan (tiedän, että alusta asti jouduit siihen suuren kykysi ja luotettavaisuutesi vuoksi) ja joka seurustelet herra Dombeyn kanssa vapaammin kuin kukaan ja olet, se on myönnettävä, kuin hänen vertaisensa ja saanut häneltä osaksesi suosiota ja rikkautta — että erehdyt luullessasi, että sinä yksin huolehdit hänen menestyksestään ja hyvästä maineestaan. Vilpittömästi uskon, ettei tässä talossa ole ainoatakaan sinusta itsestäsi alimpaan asti, jolla ei olisi samoja tunteita.»
»Sinä valehtelet!» huudahti James Carker ihan punaisena kiukusta. »Sinä olet tekopyhä, John Carker, ja valehtelet.»