Kun päivällinen lopulta oli valmis, asetteli kapteeni ruuat vadeille ja toi ne pöytään yhtä taitavasti kuin oli ne keittänytkin. Sitten hän itse valmistui päivällistä varten ottamalla vahakangashatun päästään ja pukemalla ylleen takkinsa. Sen tehtyään hän työnsi pöydän Florencen eteen sohvan luokse, luki ruokasiunauksen, irroitti koukun kädestään, ruuvasi haarukan sen paikalle ja alkoi suorittaa isännän velvollisuuksia.
»Suloinen neiti», virkkoi hän, »olkaa vain reippaalla mielellä ja koettakaa syödä jotakin. Älkää menettäkö rohkeuttanne, lapsiparka! Tässä on lintua. Täällä makkaroita. Ja perunoita!» Kaikki nämä herkut kapteeni järjesti tasasuhtaisesti lautaselle, valoi kuumaa kastiketta kaiken päälle ja pani sen rakkaan vieraansa eteen.
»Kaikki on kunnossa, suloinen lapsi», huomautti kapteeni rohkaisevasti.
»Koettakaa syödä joku suupala. Jos Walter olisi täällä —»
»Ah! Jos hän olisi nyt veljenäni!» huudahti Florence.
»No, älkää silti surko, lapsikulta», pyysi kapteeni. »Pysykää reippaana minun mielikseni. Hän oli kaiketi kuin omainen teille, eikö niin?»
Florence ei voinut vastata muuta kuin huoahtaa: »Voi rakas, rakas Paul, voi, Walter!»
»Pelkät lattialaudatkin, joilla Sydämen Ilo käveli, olivat Walterista yhtä kallisarvoiset kuin soliseva puro surullisesta sydämestä», mutisi kapteeni itsekseen katsellen Florencen alakuloisia kasvoja. »Näen hänet nyt sellaisena kuin hän Dombeyn konttorikirjojen ääreen päästyään puheli tytöstä kasvojensa loistaessa kuin vastapuhjennut ruusu päivällispöydässä. Niin, niin!» jatkoi hän ääneen, »jos Walter-parkamme olisi täällä, suloinen lapsi — tai jos hän voisi olla — sillä hän on hukkunut, eikö niin?»
Florence pudisti päätänsä.
»Niin, niin, hukkunut», vahvisti kapteeni tyynnyttelevällä äänellä. »Niinkuin sanoin, jos hän voisi olla täällä, pyytäisi hän ja rukoilisi teitä, lapsikulta, syömään edes vähän kalliin terveytenne vuoksi. Senpä vuoksi siis pysykää reippaalla mielellä, ikäänkuin Walterin vuoksi, ja kääntäkää kaunis päänne vasten tuulta!»
Florence koetti syödä kapteenin mieliksi. Sillä välin kapteeni, joka näytti kokonaan unohtaneen oman päivällisensä, pani pois veitsensä ja kahvelinsa ja veti tuolinsa sohvan viereen.