Vähän väliä hän kuunteli erottaakseen takaapäin pyörien jyrinää. Hänen mielikuvituksensa kuuli sitä yhä selvemmin. Vihdoin hän oli niin varma siitä, että huusi: »Seis!» pitäen ajan menettämistäkin parempana kuin tätä epävarmuutta.
Vaunut, hevoset, ajaja, kaikki pysähtyivät yhtenä rykelmänä poikkipäin tielle.
»Piru vieköön!» huusi ajaja katsahtaen taakseen. »Mikä hätänä?»
»Kuulkaa! Mitä se on?»
»Mikä?
»Tuo meteli.»
»Hemmetti sentään, pysy hiljaa, kirottu elukka!» huudahti ajaja hevoselle, joka ravisteli kulkusia. »Mikä meteli?»
»Tuolta takaa. Eikö siellä ole nelistämässä toisia vaunuja? »Nyt taas!
Mitä se on?»
»Sinä, sianpäinen konna, seiso hiljaa!» kiljui mies toiselle hevoselle, joka puri viereistä hevosta, saaden siten molemmat toisetkin pelkäämään ja kuopimaan. »Ei sieltä mitään tule.»
»Eikö mitään?»