»Robin», jatkoi neiti Tox, »olen juuri huomauttanut äidillenne, niinkuin lienette kuullut, että hän on hyvä nainen».
»Ja niin hän on, neiti Tox», sanoi Robin melkein tunteellisesti.
»Hyvä on, Robin. Minua ilahduttaa kuulla teidän sanovan niin. Koska aioin koetteeksi ottaa teidät hänen hartaista pyynnöistään palvelijakseni, antaakseni teille tilaisuuden pyrkiä jälleen kunniallisesti eteenpäin, tahdon käyttää tätä vaikuttavaa hetkeä huomauttaakseni, että toivoisin teidän iäti muistavan, että teillä on ja on aina ollut hyvä äiti, ja teidän velvollisuutenne on koettaa käyttäytyä niin, että olette hänelle lohdutukseksi.»
»Kautta sieluni, neiti Tox», vastasi Robin, »minä olen kokenut monenlaista, ja nyt on tarkoitukseni pyrkiä niin suoraan eteenpäin kuin ikinä kukaan kaveri —»
»Minun täytyy pyytää teitä vieraantumaan tuosta sanasta, Robin», keskeytti neiti Tox hänet kohteliaasti.
»No niin, neiti, niinkuin ikinä miekkonen —»
»Ei, kiitoksia, Robin», virkkoi taas neiti Tox. »Minusta olisi parempi, että sanoisitte yksilö.»
»Kuin yksilö —» toisti nuorukainen.
»Paljon parempi», huomautti neiti Tox tyytyväisenä. »Suunnattoman paljon ihmehikkäämpi!»
»— konsanaan voi», jatkoi Rob. »Jollei minusta olisi tehty hiojaa, hyvä neiti ja äiti, mikä on onnettomin juttu nuorelle miekko — yksilölle —»