»Niin — oikeastaan en tarkoita —-» Feenix-serkku aloittaa taas näin ja takertuu pahasti.
»Kuulkaa! Kuulkaa!» sanoo majuri vakaumusta ilmaisevalla äänellä.
Carker taputtaa hiljaa käsiään, kumartuu jälleen eteenpäin pöydän yli, hymyilee ja nyökkäilee paljon useampia kertoja kuin äsken, ikäänkuin hänestä tuntuisi tämä viime huomautus erikoisen sattuvalta ja hän tahtoisi henkilökohtaisesti ilmaista mielihyväänsä siitä, että se on tehnyt hänelle hyvää.
»Tämä on toden perästä sellainen tilaisuus», sanoo Feenix-serkku, »jolloin voidaan vähän poiketa jokapäiväisen elämän tavoista joutumatta syypääksi sopimattomaan käytökseen, ja joskaan en koskaan eläissäni ole ollut puhuja ja kun istuin Alahuoneessa ja kun minulla oli kunnia kannattaa jotakin lausuntoa, ja kun epäonnistumiseni käsittäen jouduin vuoteen omaksi pariksi viikoksi —»
Majuria ja Carkeria ihastuttaa tämä henkilökohtaisen tarinan katkelma niin kovasti, että Feenix-serkku naurahtaa ja kääntyen suoraan heihin päin jatkaa:
»Ja toden perästä, jos olinkin silloin hitonmoisen kipeä, voitte kai käsittää minun tuntevan, että minun pitää nyt suorittaa eräs velvollisuus. Ja kun englantilaisen on täytettävä velvollisuus, tulee hänen minun mielestäni täyttää se niin hyvin kuin suinkin osaa. No niin, meidän sukumme saa tänään ilokseen liittyä rakastettavan ja hienosti sivistyneen sukulaiseni välityksellä, jonka näen — tosiaankin täällä läsnä —»
Kuuluu yleisiä suosionosoituksia.
»Läsnä», toistaa Feenix-serkku, joka huomaa, että siinä on mainio kohta, jonka hyvin voi toistaakin, »liittyä henkilöön, nimittäin mieheen, johon ylenkatseen sormi ei ylety koskaan, — niin, toden perästä, kunnioitettavaan ystävääni Dombeyhin, jos hän sallii minun käyttää sitä nimitystä».
Feenix-serkku kumartaa Dombeylle, joka kumartaa juhlallisesti vastaan. Jokainen on enemmän tai vähemmän liikutettu tästä harvinaisesta ja ehkä ennenkuulumattomasta tunteisiin vetoamisesta.
»Minulla ei ole ollut tilaisuutta», jatkaa Feenix-serkku, »siinä määrin kuin olisin halunnut harrastaa ystäväni Dombeyn seuraa ja tutkia niitä ominaisuuksia, jotka tuottavat yhtä paljon kunniaa hänen päälleen ja toden perästä hänen sydämelleenkin, sillä onnettomuuteni on ollut — niinkuin meidän tapamme oli sanoa Alahuoneessa, kun ei vielä ollut sopivaa viitata loordeihin ja kun parlamentaarisessa menettelyssä noudatettiin järjestystä ehkä paremmin kuin nyt — olla, niin, todenperään», sanoo Feenix-serkku hyväillen pilapuhettaan peräti viekkaasti ja lopulta päästäen sen ilmoille kuin äkkiheitolla, »toisessa paikassa!»