"Eikö hän ole hyvätahtoinen?" sanoi Clemency.
"Kyllä hän on", vastasi herra Britain, "enkä tahdo häntä sellaisesta hyvätahtoisuudesta moittiakaan."
"Ei pidäkään", virkkoi Clemency. "Ja kiplistä sain kahdeksan puntaa kaksi shillingiä. Se ei minusta ole mikään huono hinta."
"Se on sangen hyvä", vastasi Britain.
"Oikein minua ilahuttaa", virkkoi Clemency, "että olet niin tyytyväinen, mutta tiesinhän sen edeltäkäsin, että niin olisit. Nyt luulen jo puhuneeni kaikki, eikä C. Britain'illasi ole siis mitään enempää sinulle juteltavana. Ha ha ha! Siinä ovat nyt kaikki paperit, lue ne. Ah, odotas hiukan… Täällä on painettu lappu, joka on pantava seinälle… se on vielä yhtä märkä, kuin painosta tullessaan. Kuinka se lemuaa hyvältä!"
"Mikä se on?" sanoi Britain, katsoen paperiin.
"En tiedä", vastasi hänen vaimonsa, "en ole vielä sitä lukenut."
"Myötävänä huutokaupalla", luki Muskottiraudan isäntä, "jos ei niitä ole jo ennen myöty erityisen sopimuksen kautta."
"Sitä ne aina panevat niihin", virkkoi Clemency.
"Niin, mutta eivät ne aina sitä pane näihin", vastasi Britain. "Katsohan: huoneita y.m. … korkoja y.m. … metsiä y.m. … aituuksia y.m. … herrat Snitchey, Craggs y. m. … jotka kaikki kuuluvat Mikael Wardenin, esquiren, vapaatilaan, joka myödään, koska hän aikoo edelleen oleksia ulkomaalla!"