"Sinun piti saada tietää Marionin vaiheet, rakkaani", vastasi hän.
"Ja tarkoin", virkkoi Grace. "Mitään ei enää pitänyt jäädä salaan.
Sellainenhan oli lupauksesi!"
"Niin oli", vastasi hän.
"Ja kaikki ennen auringon laskua Marionin syntymäpäivänä… Ja nyt se jo alenee alenemistansa!"
Alfred kiersi kätensä ympäri hänen vyötäisiänsä, ja katsoen vakaasti hänen silmiinsä vastasi:
"Ei niitä sentähden ole pidetty sinulta näin kauan salassa, että minä saisin ne nyt vihdoin ilmoittaa sinulle, oma Graceni… sinä saat kuulla ne toisen suusta."
"Toisenko suusta?" virkkoi Grace hiljaan.
"Niin… minä tunnen sinun mielesi lujaksi… minä tiedän kuinka sinä olet vahva… ett'ei sinua tarvitse edeltäkäsin valmistaa niitä kuulemaan. Totta sanoit, rakkaani, että se hetki on tullut. Niin se onkin. Sano nyt ainoastaan, että olet tarpeeksi vahva kestämään koetusta… äkkihämmästystä, odottamatonta kohtausta, niin sanantuoja tulee tuossa paikassa."
"Mikä sanantuoja", kysäsi hän, "ja mitä tietoja tuo hän?"
"Minua on kielletty enempää puhumasta", vastasi hän, katsoen yhä vakavasti Graceen. "Luuletko ymmärtäväsi minua?"