"Vie minut pois!" huudahti Scrooge, "minä en kestä tätä!"
Hän kääntyi henkeä päin, ja huomaten, että se katseli häntä kasvoilla, joissa jollakin oudolla tavalla oli joku osa kaikista niistä kasvoista, joita se oli näyttänyt hänelle, alkoi hän taistella sitä vastaan.
"Jätä minut! Vie minut takaisin. Älä vaivaa minua enää!"
Taistelossa — taisteloksi sitä tuskin sopi sanoa, kosk'ei henki millään tavalla näyttänyt tekevän vastusta eivätkä toisen ponnistukset kuitenkaan häntä järkähyttäneet, havaitsi Scrooge, että sen valo leimusi korkeana ja kirkkaana; ja vähän arvaten, että hengen vaikutus häneen lähti tästä valosta, tarttui hän sammutinlakkiin ja painoi sen nopeasti alas sen päähän.
Henki lytistyi sen alla, että sammutin peitti koko sen ruumiin; mutta vaikka Scrooge painoi sitä alas kaikella voimallansa, ei hän voinut kätkeä sen valoa, joka yhtenä virtana valui sen alta maahan.
Hän tunsi, että hän oli uuvuksissa ja että häntä sanomattomasti nukutti, sekä että hän oli omassa makuuhuoneessaan. Hän painalti vielä lakkia jäähyväisiksi, jotta hänen kätensä puutuivat, ja ehti tuskin kömpiä vuoteesensa, kun hän jo vaipui sitkeään uneen.
III.
Toinen kolmesta hengestä.
Scrooge heräsi kesken tavattoman ankaraa kuorsaamista. Hän nousi istualle vuoteessansa ja koetti selvittää ajatuksiansa. Tällä kertaa hänen ei ollut tilaisuus saada tietää, että kello taas oli yksi lyömällänsä. Hän tunsi, että hän oli tointunut oikeaan aikaan juuri neuvotellakseen toisen lähettilään kanssa, joka Jakob Marley'n toimesta tuli hänen luokseen. Mutta huomaten, että häntä rupesi pahasti viluttamaan, kun hän odotti saadaksensa nähdä, minkäpuolisen uutimen vasta ilmestyvä henki vetäisi syrjään, työnsi hän ne kaikki omin käsin sivulle ja, laskeutuen jälleen alas, alkoi tarkasti tähystellä joka taholle ympäri vuodetta. Sillä hänen teki mieli puhutella henkeä heti, kuin se tuli, eikä hän tahtonut äkki-arvaamatta tavata sitä ja säikähtyä.
Reippaan luokan herrasmiehet, jotka kehuvat tietävänsä tempun taikka pari sekä tavallisesti huolivat kotisi päivänajasta, ilmoittavat kelvollisuuttaan kummallisiin seikkoihin sillä puheella, että he pystyvät kaikkiin "kruunusta ja rististä" alkaen miestappoon saakka; joitten molempien vastakohtien välillä epäilemättä on melkoisen laaja ja lukuisa joukko asioita. Vaikk'en rohkene väittää aivan näin paljoa Scrooge'n puolesta, aion minä kuitenkin pyytää teitä uskomaan, että hän oli valmis näkemään koko lauman outoja ilmauksia, ja ettei mikään, sylilapsesta sarvikuonoon asti, olisi voinut erittäin hämmästyttää häntä.