"Mikä päivä nyt on, hyvä ystäväni?" sanoi Scrooge.
"Nytkö?" vastasi poika. "No, joulupäivä."
"Se on joulupäivä!" lausui Scrooge itseksensä. "Minä en ole kadottanut sitä. Henget ovat tehneet nämät kaikki yhtenä yönä. He voivat tehdä kaikki, mitä tahtovat. Tietysti he voivat. Tietysti he voivat. Halloo, hyvä ystäväni!"
"Halloo!" vastasi poika.
"Tiedätkö sinä tuosta linnunkauppiaasta, joka asuu toisella kadulla tästä, juuri kulmassa?" kysyi Scrooge.
"Luulen tietäväni", vastasi poika.
"Viisas poika!" arveli Scrooge. "Merkillinen poika. Tiedätkö sinä, ovatko jo myyneet sen kilpakalkkunan, joka riippui siellä? — Ei tuo vähäinen, vaan iso?"
"Kuinka, sekö, joka on yhtä iso, kuin minä?" vastasi poika.
"Oikein hupainen poika!" sanoi Scrooge. "Hauska puhutella häntä. Niin, poikaseni!"
"Se riippuu siellä vielä", vastasi poika.