"Olen unohtanut mitä minulta kysyitte. Mitä sanoitte?"
"Kysyin ettekö voi selittää herralle minkälaista kenkää te nyt teette."
"Se on naisen kenkä. Se on nuoren naisen kävelykenkä. Se on viimeistä kuosia. En ole koskaan sitä kuosia nähnyt. Minulla oli malli käytettävänäni." Hän silmäili kenkää ja pikainen ylpeyden vivahdus kuvautui hänen kasvoillaan.
"Entä tekijän nimi?" sanoi Defarge.
Päästettyään työn kädestään, asetti hän oikean käden rystäät vasemman käden sisäpuoleen ja taas päinvastoin, sitten siveli hän toisella kädellään partaista leukaansa ja jatkoi taas edelleen säännöllisesti ja herkeämättä näitä eri liikkeitä. Herättää hänet tästä tylsyydestä, johon hän aina puhuttuaan vaipui, olisi ollut yhtä kuin hyvin heikon ihmisen herättäminen pyörtymisestä tahi yrittäminen kuolevaisen sielua pidättää jonkun ilmestyksen toivossa.
"Kysyittekö nimeäni?"
"Kysyin niinkin."
"Sataviisi, pohjoinen torni."
"Siinäkö kaikki."
"Sataviisi, pohjoinen torni."