Hämmästyneinä vilkaisivat ajuri ja hänen vaimonsa toisiinsa. Vieras nosti päätänsä ja katsahti ensiksi Pirkkoon, sitten ajuriin, kysyen:
"Tyttärennekö, hyvä ystäväni?"
"Vaimoni", vastasi Juho.
"Veljentytärkö?" virkkoi vieras.
"Vaimoni!" ärjäisi Juho
"Niinkö?" sanoi vieras. "Todella? Hän on hyvin nuori?"
Hän kääntyi kirjaan ja luki edelleen. Mutta tuskin hän oli lukenut pari riviä, kun hän keskeytti taasen lukunsa ja kysyi:
"Teidänkö tuo lapsi on?"
Juho nyökäytti päätänsä syvään myöntymykseksi, ja se oli yhtä selvä merkki kuin kuulotorveen huudettu: niin!
"Tyttökö vai?"