"Antaa hänelle hyvityksen!" huusi Tackleton hieroen suuria korviansa.
"Kuulin varmaankin väärin. Sanoitteko niin, todellakin?"
Ajuri tarttui lelukauppiaan kaulukseen ja pudisteli häntä niinkuin kaislaa.
"Kuulkaa mitä sanon!" lausui hän. "Ja kuulkaa oikein. Kuulkaa, puhunko selkeästi?"
"Kyllä hyvin selkeästi", vastasi Tackleton.
"Aivan kuin ajattelisin mitä sanon?"
"Aivan kuin ajattelisitte mitä sanotte."
"Minä istuin tämän takan ääressä eilen illalla — koko yön", virkkoi ajuri. "Samalla paikalla, jossa hän oli usein istunut minun vieressäni, suloiset kasvot käännettyinä minuun. Muistelin mielessäni koko hänen elämäänsä, päivä päivältä; tarkastin hänen rakasta olentoansa joka tilaisuudessa edessäni. Ja, niin totta kuin elän, hän on viaton, niin totta kuin Jumala elää, joka tuomitsee syyttömät ja syylliset."
Kelpo sirkka takan kupeessa! Uskolliset kodin keijukaiset!
"Vihani ja epäluuloni ovat haihtuneet", sanoi ajuri, "ja ainoastaan suru on jäljellä. Onnettomalla hetkellä ilmaantui entinen rakastaja — joka soveltui paremmin kuin minä hänen ikäänsä ja luonteeseensa ja oli kenties minun tähteni ja vastoin Pirkon taipumusta hylätty. Onnettomalla hetkellä, hämmästyksissään ja ennenkuin on kerinnyt miettiäkään kuinka on menetteleminen, joutuu Pirkko osalliseksi vieraan petokseen salaamalla sen. Eilen illalla hän antoi vieraan puhutella häntä niinkuin näimme. Se oli väärin. Mutta paitsi sitä hän on viaton, jos totuutta on maan päällä!"
"Jos se on teidän ajatuksenne", rupesi Tackleton sanomaan.