»Kuinka kauan olemme jo olleet täällä?»
»Minä yksitoista viikkoa ensi yönä puolenyön aikaan, ja te yhdeksän viikkoa ja kolme päivää tänään kello viisi jälkeen puolenpäivän.»
»Olenko minä koskaan tehnyt täällä mitään? Olenko koskenut luutaan tai levittänyt mattoja lattialle tai käärinyt niitä kokoon, olenko ottanut tammipelin esille tai koonnut dominolaattoja tai kajonnut mihinkään muuhun työhön?»
»Ette milloinkaan.»
»Oletko koskaan odottanut saavasi nähdä minun tekevän jotakin?»
John Baptist vastasi pudistellen oikean käden etusormea taaksepäin, joka on italialaisen ilmeikkäin kieltotapa.
»Et! Sinä tiesit ensi hetkestä nähdessäsi minut, että olin herrasmies?»
»Altro!» vastasi John Baptist sulkien silmänsä ja heilauttaen kiivaasti päätänsä. Tuo sana, joka genualaisen eri tavalla korostamana saattaa merkitä kymmeniä eri asioita: väitteen vahvistusta, vastaväitettä, vakuutusta, kieltoa, ivaa, kohteliaisuutta, leikinlaskua, ilmaisi tässä tapauksessa monin verroin painokkaammin samaa kuin meidän vakuutuksemme: »tietysti!»
»Haha! Sinä olet oikeassa! Minä olen herrasmies! Ja sellaisena tahdon elää ja sellaisena kuolla! Minun päämääräni on olla herrasmies! Se on minun osani, sitä näyttelen, totta vieköön, minne joutunenkin!»
Hän nousi istumaan ja huusi voitonriemuisena: